torstai 18. helmikuuta 2016

Lyhyt luottamisen oppimäärä

Luottamukseen liittyy kaksi puolta.

A. Se minkälaisena näet maailman vaikuttaa siihen miten voit voit luottaa kokonaisprosessiin. Jos näet kokonaiprosessin kyynisenä, absurdina tai vain nihilistisenä, kokonaisprosessiin on mahdotonta luottaa. Voit luottaa vain siihen kokonaisprosessiin joka osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.

Minkälaiseen kokonaisprosessiin voit sitten luottaa? En sano mitä tulisi nähdä vaan vain ehdotan, että voisitko tarkastella asiaa siltä kannalta, että kaikki päättyy lopulta hyvin? Olisiko mahdollista että universumi onkin Hyvä? Enkä sano että näin on... jätän tämän vain tähän...

B. Nyt kun olemme kuunnelleet kuvitellun ja tiukan argumentoinnin siitä miten julma universumi on niin kehoitan kääntämään huomion itseesi. Tuo universumin julmuus on tunne itsessäsi. Vierustoverisi ei välttämättä näe samoin. Universumin julmuus on siis tunne itsessäsi ja jos et voi luottaa siihen, et voi luottaa itseesi.

Epäluottamus itseä kohtaan on mitä ristiriitaisinta. "Olen mahdollinen syyllinen ja tuomitsija." Kantaessani sisälläni epäluottamusta seison jatkuvassa epätasapainossa itseni kanssa. Valtakunta joka sotii itseään vastaan, kaatuu.

Mitä voin tehdä kun epäluottamuksen aihe herää itsessäni? Minä voin avautua sille, ja luottaa siihen, että vaikka se näyttää pahalta, se on osa minua ja on kuitenkin hyvä ja täysin hyväksyttävissä. Minä voin päästää siitä irti ja antaa kokonaisprosessin hoitaa sen.

Koska, jos en päästä siitä, jos roikun siinä kiinni, enkä luota siihen, että se kyllä tulee hoidetuksi, ei välttämättä tavalla, jolla haluaisin, mutta hoidetuksi jollain tavoin kuitenkin, on epäluottamuksen osoitus itseä ja kokonaisprosessia kohtaan. Yritys hoitaa se sisäinen huoli itse on epäluottamuksen osoitus kokonaisprosessia kohtaan.

Joten anna olla.

Ei kommentteja: