keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Pari sanaa kohtaamisesta

Käytin eilen koirat pikaisesti vain korttelin ympäri, koska lapsista vanhin valvoi nuorinta. Ehdin kulkea minuutin kun tolppaan nojannut nainen alkoi kyselemään koirista. Kerroin.

Minkä ikäisiä? Minkä nimisiä? Kumpi on pomo?

Tie oli aivan jäinen. Rouva kysyi jos hän voisi ottaa minusta tukea. Sanoin että OK. Hän haisi vanhalle viinalle ja hän oli nähnyt elämää liikaakin. Pelkäsi kaatuvansa ja kädessä oli kuulemma tikit. Kerroin etten minäkään oikeastaan saanut kaatua kun kallossa oli reikä. Aivoinfarkti vm 2010. 3 vkoa sairaalassa, 2 leikkausta ja meinasin kuolla jne Saavuimme tien päähän, hän kiitteli kovasti ja toivotti Jumalan siunausta.

Sitten hän sanoi jotain. Tiesin yhtäkkiä että viides vaihde lähti päälle. Tiesin että nyt mennään. Tiesin jotenkin miten sydämeni aukeni. Sanoin jotain tarpeettomista ja turhista taakoista. Sanoin jotain turhista menneisyyden painolasteista, joita kannamme (aivan turhaan) mukanamme. Hänen silmänsä kostuivat. Hän vapisi. Hänestä näki miten sanat osuivat jonnekin todella syvälle. Hän halasi. Kiitti. Erosimme hymyillen.

Olennainen Pointti minkä tajusin...

Sanat jotka sanoin eivät itsestäni olleet kovinkaan hyviä tai tilanteeseen edes kovinkaan sopivia mutta olennaisempaa olikin jokin aivan muu.

Minulla ja sanomisillani ei ollut niinkään väliä vaan että jotain tapahtui. Aukesi minussa ja hänessä.

Hän kuuli sen äänettömän äänen, joka sydämessäni lauloi kaikkien sanojeni takana ja niistä huolimatta.

Tällöin en voinut oikeastaan ottaa mitenkään kunniaa hyvistä sanoistani, oikeasta toiminnastani tms

Se ei ollut minusta kiinni.

torstai 5. helmikuuta 2015

Menettämisen Laki

Tukeudu vain siihen mikä on pysyvää, sillä kaiken tulet menettämään.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Zen ja pahanolon taito

Meidän on tehtävä töitä pahanolomme eteen :)

Meidän on muisteltava sitä kun meitä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Meidän on kerättävä kasaan pahat muistomme ja meidän on lilluttava niissä. Kuin lehmät meidän on märehdittävä niitä.

Onnellisuus on tuon työn puutetta vaikka monesti nähdään päinvastoin, niin että ollakseen onnellinen on tehtävä töitä. Vitut. Miten paljon vaivaa lapset näkevät ollakseen onnellisia? Lapset erottaa aikuisista kokemuksen puute, ja se, etteivät he ole vielä oppineet olemaan onnettomia. Lucky them.

"Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnetonta menneisyyttä." :)