maanantai 16. kesäkuuta 2014

Tarkoituksellinen merkityksettömyys

H kyseli Twitterissä Elämän tarkoituksellisuudesta eli mitä järkeä tässä kaikessa on?

Vastasin rakentavasti ettei mitään :)

Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta kirjoitan jälleen, koska periaatteessa saarnaan merkityksettömyydestä ja nihilismiltä kuullostavasta tyhjyydestä. Kuulostaa kovin kolkolta :) Vastaus tähän merkityksettömyyteen on kyllä ja ei. Pointti on se ikivanha, ettei se päämäärä, vaan se tanssi, ei jokin yksityiskohta vaan kokonaisuus.

Jos elämää yrittää vain järkeillä päätyy puhtaaseen nihilismiin. Ja tuskaliaaksi tämä käy jos yrittää löytää jonkin tarkoituksen. Mikään ei tarkoita mitään. Eivät tästä tyhjyydestä kuitenkaan kärsi puut, kivet, linnut, eläimet tai lapset. Ne vain elävät/tanssivat... mutta "ne eivät osaakaan kysyä kaiken tarkoitusta niinkuin aikuiset osaavat." Kysymykseen tietenkin voi yrittää hakea vastausta, mutta kipua ei synny niinkään siitä, ettei vastausta löydy, vaan siitä, että sitä yrittää hakea.

Vastaus kuitenkin löytyy kun antautuu katsomaan esim tarkoituksetonta luontoa edessään, ilman, että hakee kaikelle syytä. Ikäänkuin koko elämän juoni on vielä auki, eli kesken, jolloin se on vain jätettävä auki, niin ettei jollain selityksellä yritä lopulta sulkea sitä johonkin kauniiseen ja valmiiseen pakettiin, joka ei kuitenkaan sulje merkityksettömyyttä pois, ja kuitenkin kaikki jää lopulta auki.

Ei kommentteja: