perjantai 16. toukokuuta 2014

Äkkiä kun herään on aamu

Herään suht aikaisin töihin. Herätys on 0425 tai sitten jos menen junalla tahi käytän koirat n 04 aikoihin. Työt alkavat 06. Vähän aikaa heräilin 0450 mutta sitten töihin sai mennä pää kolmantena jalkana. Töihin kyllä ehti mutta se sai joka aamun tuntumaan kiireiseltä.

Aiemmin tein kolmea vuoroa (06-14, 14-22, 22-06) ja aamuvuoro oli rankin ja raskain. Aamuherääminen oli pahinta. Sitten sain aivoinfarktin.

Kun palasin työelämään melkein vuoden päästä oli selvää etten voinut tehdä enää kolmea vuoroa mutta ajatus aamuvuorosta ahdisti. Sitten selvisi että minulla oli hyvät mahdollisuudet tehdä liukuvaa työaikaa. Ehdin jo sopimaan sen, jonka aikana selvisi että 07 lähtien kaupaan kuuluisi puolen tunnin ruokatauko. Käytännössä (joutuisin menemään ilman autoa jne) tämä tuntui venyttävän päivää niin ettei liukuva huvittanutkaan. Päivän pohdittuani peruin liukuvan. Sovin että työaikani oli 06-14.

Taistelu aikaista aamua vastaan oli kuitenkin poissa. Aamulla tuntee kyllä väsymyksen ja aikaisuuden, mutta kapinointi sitä vastaan on kadonnut. Ikäänkuin on valinnut aikaisen heräämisen jolloin kaikelta kapinoinnilta on kadonnut pohja. Ikäänkuin siksi että kyse ei ole semmoisesta kuvitteellisesta päätöksestä aikaisemmin heräämisestä vaan jotenkin siitä että hyväksyy tilanteen, hyväksyy aikaisen heräämisen ja sen mukanaan tuomat seuraukset eikä mitenkään taistele sitä vastaan.

Ei kommentteja: