perjantai 30. toukokuuta 2014

Kuoleman lopullisuus - subjektiivisesti

Edelliseen tekstiini jonka osittain julkaisin myös Facebookissa sain mm seuraavanlaisen vastauksen.

Elämäni jatkuu lapsissani, siinä mielessä kuolema ei ole lopullista.
Vastasin jo siellä: Minun elämäni ei jatku lapsissani, eikä mitenkään muutenkaan. Kun kuolen se on kaiken loppu. Koko maailmani loppuu siihen. Haluan huomattaa tässä että tämä on täysin subjektiivinen näkemys. En (edelleenkään) ole ateisti, anteisti tai nihilisti... tai teisti.

Ja en sano tässä tai edellisessä tekstissäni jatkuuko Elämä kuoleman jälkeen vai ei. Näen ettei siitä [kuolema] tule vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä...

torstai 29. toukokuuta 2014

Entä jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään?

Entä jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään?

Kysyi HS otsikko...

Kirjoituksen mukaa ei ole niin mieletöntä kuolla jos tiedän maailan jatkavan poistumiseni jälkeenkin. Kuitenkin mielekkyyden löytäminen siitä, että maailma jatkaa kuitenkin porskuttamistaan, on takertumista siihen kuvitelmaan, että elämä kuitenkin jatkuu kuolemani jälkeen.

Mitään tämmöistä varmuutta ei ole.

On harhaa eroittaa minun kuolema maailmanlopusta. Minä en kuitenkaan katoa maailmasta vaan maailma katoaa minulta... minun mukana. Minä en ikäänkuin poistu vaan koko maailma poistuu minun mukanani.

Psykologisen pointin kyllä ymmärrän, mutta mielestäni kirjoitus ei tuo tarpeeksi selvästi esiin sitä eksistentiaalista yksinäisyyttä/mielettömyyttä, jonka läpi kuolevan on käytävä. Kuolemisen ei olekaan tarkoitus olla mielekästä.

Se pyyhkäiseen kaiken tyhjiin.

Olemattomaksi.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

tiistai 27. toukokuuta 2014

Evankeliumi Osa 2

Jos tämä blogi pitäisi jotenkin kiteyttää, se kiteytys olisi tämä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Jehovan Todistajat vs "Minä"

Kling-Klong. Ovella on Jehovan Todistajia.

- Uskotko että Jumalalla on nimi?
- Jumalalla ei ole nimeä.
- ...mutta tiesitkö, että Raamattu ilmoittaa niin?
- Sitten Raamattu on väärässä.
- Etkö usko että Raamattu on Jumalan sanelema?
- Se on ihmisten kirjoittama kirja.
- ...mutta niinkuin johtaja sanelee sihteerilleen niin Jumala on sanellut ihmiselle...
- Raamattu on kuin tienviitta. On ihan sama lukeeko Helsinki kyltissä Hlesinki vai ei. Suunta on olennaisempi kuin oikeinkirjoitus.
- Eikö kuitenkin Luoja halua viestiä luoduilleen?
- Sydämeni riittää siihen oikein hyvin. Ei naapurin tarvitse tulla nykimään minua hihasta ja kertomaan että "tiesitkö että teillä on hella kotona".
- Uskotko sinä Jumalaan?
- Kyllä ja en.
- Haluaisitko sinä tämmöisen vihkosen?
- En. Olen niitä lukenut ja minulla ne menevät hukkaan. Vie semmoiselle, joka haluaa niitä lukea.

(Toim. Huom. Keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja lopuksi toivotimme toisillemme hyvät jatkot. PPS. Tästä keskustelusta on aikaa. Tallensin sen aikanaan Facebookiin.)

lauantai 17. toukokuuta 2014

Eristyssellissä

Vapautuminen on sen tajuamista että ryskytettyään aikansa sellinsä ovea huomaa olleensa ulkopuolella koko ajan.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Äkkiä kun herään on aamu

Herään suht aikaisin töihin. Herätys on 0425 tai sitten jos menen junalla tahi käytän koirat n 04 aikoihin. Työt alkavat 06. Vähän aikaa heräilin 0450 mutta sitten töihin sai mennä pää kolmantena jalkana. Töihin kyllä ehti mutta se sai joka aamun tuntumaan kiireiseltä.

Aiemmin tein kolmea vuoroa (06-14, 14-22, 22-06) ja aamuvuoro oli rankin ja raskain. Aamuherääminen oli pahinta. Sitten sain aivoinfarktin.

Kun palasin työelämään melkein vuoden päästä oli selvää etten voinut tehdä enää kolmea vuoroa mutta ajatus aamuvuorosta ahdisti. Sitten selvisi että minulla oli hyvät mahdollisuudet tehdä liukuvaa työaikaa. Ehdin jo sopimaan sen, jonka aikana selvisi että 07 lähtien kaupaan kuuluisi puolen tunnin ruokatauko. Käytännössä (joutuisin menemään ilman autoa jne) tämä tuntui venyttävän päivää niin ettei liukuva huvittanutkaan. Päivän pohdittuani peruin liukuvan. Sovin että työaikani oli 06-14.

Taistelu aikaista aamua vastaan oli kuitenkin poissa. Aamulla tuntee kyllä väsymyksen ja aikaisuuden, mutta kapinointi sitä vastaan on kadonnut. Ikäänkuin on valinnut aikaisen heräämisen jolloin kaikelta kapinoinnilta on kadonnut pohja. Ikäänkuin siksi että kyse ei ole semmoisesta kuvitteellisesta päätöksestä aikaisemmin heräämisestä vaan jotenkin siitä että hyväksyy tilanteen, hyväksyy aikaisen heräämisen ja sen mukanaan tuomat seuraukset eikä mitenkään taistele sitä vastaan.

torstai 15. toukokuuta 2014

Charles Bukowski

"I wasn’t lonely. I experienced no self-pity.
I was just caught up in a life which I could find no meaning.
— Charles Bukowski 

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Inhimillinen tekijä

Kaiken inhimillisen traagisuuden syvin ydin on tässä. Koetaan ongelmalliseksi tilanne kun se ei sitä alunperin olekaan. Haetaan avainta oveen joka ei ole lukossa.

torstai 8. toukokuuta 2014

Torstai on toivoa täynnä

Toivo ei ole mitään nurkan takana.
Toivo ei ole vielä jokin saavuttamaton onni joka voidaan ehkä saaavuttaa

Toivo on jotain kirjoittamatonta tässä ja nyt.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Pari sanaa Ristin Johanneksen Pimeästä Yöstä

Edellinen lainaukseni saatetaan kokea piikkinä kristityille, taivaan odotuksille ja Jeesuksen merkittävyydelle.
Tämä kertoo siitä ettei lukeva kristitty ole mitenkään ymmärtänyt Ristin Johanneksen sanomaa Pimeästä yöstä ja siis Kristillisen Mystiikan ytimestä. Ja varoituksen sana sille, joka saa allergiaa kristillisestä kielestä. Jätä lukeminen tähän. (Spoilerwarning xD)
Joskus käy niin että kristillinen seuraaja syöstään ns Pimeään Yöhön jossa Jumala tuntuu täysin kadonneen. Seuraaja tuntee sydämessään, että Jumala kyllä on olemassa, mutta Jumala on ikäänkuin siirtynyt syrjään. Hän on ikäänkuin kadonnut näyttämöltä. Tietoisuus tästä on kristylle sietämätöntä, mutta toisaalta hän näkee tämän pimeyden/Jumalan poissaolevuuden olevan hänelle itselleen hyväksi. Hän ei opi itsenäisyyttä piipittäessään linnunpesässään lisää ruokaa, vaan hänen rakastava Äitinsä työntää hänet pesästä, jotta hän oppisi lentämään itse.
Kristityn on mahdotonta oppia itsenäisyyttä jos hän pakenee aina turvaan ns kovassa paikassa kuin pieni lapsi. Tämä on sallittua tietenkin, mutta jos haluaa yhtään enempää seurata hänen on astuttava pimeään yöhön. Paradoksi onkin siinä, että seuraaja on valmis seuraamaan, ja kun seurattava astuu talosta ulos pimenevään yöhön niin seuraaja astuu ulos jolloin seurattavaa ei enää näy missään. Siitä alkaa pimeä yö. Paluuta ei enää ole. Jos siis olet jo ulkona, takaisin ei enää pääse.

maanantai 5. toukokuuta 2014

All growing up means is that you realise no one will come along to fix things. No one will come along to save you.
— Elizabeth Scott

torstai 1. toukokuuta 2014

Thich Nhat Hanh

To be beautiful means to be yourself.
You don’t need to be accepted by others. 
You need to accept yourself.

-Thich Nhat Hanh