tiistai 29. huhtikuuta 2014

Vastaus kaikkeen on se, ettei sitä ole

Olen kokenut, että viimeaikaisempia tekstejäni vaivaa tyhjyys/synkkyys mikä elämänasenteeni ei kuitenkaan ole. Tekstini on helppo tulkita kielteisiksi tms, mutta jos elämänasenteeni pitäisi yhdeksi sanaksi pukea, se olisi Ilo. Täysin sanomaton ilo.
Jos olen kirjoittanut siitä, miten motivaationi lukea katosi enkä enää halunnut etsiä totuutta niin kyse ei ole epätoivoisesta tilanteesta, vaan rauhasta. Ei tarvitse etsiä enää mitään. Saa olla ja elää. On vapaa etsimisen taakasta vaikka ei oikeastaan voi sanoa löytäneensä mitään, mutta juju on juuri siinä ettei mitään vastausta kaipaa. Jos  ennen haki jotain, enää ei. Jos ennen koki olevansa hukassa, enää sillä ei ole väliä.
Vertauskohta:
Makaat ilta-auringossa. Kuuntelet lintuja. Olet hiljaa. Minnekään ei tarvitse mennä. Kaikki riittää semmoisenaan.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä vertauskohta :) T.Serpentiina

e kirjoitti...

:)

Marmustoi kirjoitti...

Ehkä olen kokenut jotain samantapaista tuon lukemisen suhteen. Etsivä lukeminen on minulta jäänyt, sillä en usko löytäväni enää vastauksia kirjoista. Viihdelukeminenkin on jäänyt runoja lukuunottamatta lähes kokonaan. Yksi alue on kuitenkin selvästi jäljellä: tutkiva lukeminen, joka panee miettimään kaikkea maailmassa tapahtuvaa ja peilaamaan välillä omaa ajatusmaailmaansa siihen. Ehkä sekin muuttuu lopulta mielenkiinnottomaksi.

e kirjoitti...

Nyt kun mainitsit niin eräällä tavalla semmoinen kevyt kosketus on jäänyt juuri tuohon tutkivaan lukemiseen. Muttei kuitenkaan niin että sen avulla yrittäisi saavuttaa mitään.