keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hiljentyminen

asetu hiljaa koko universumin eteen avaa itsesi sille ja anna sen tehdä sinulle mitä ikinä se tuleekin sinulle tekemään

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Vastaus kaikkeen on se, ettei sitä ole

Olen kokenut, että viimeaikaisempia tekstejäni vaivaa tyhjyys/synkkyys mikä elämänasenteeni ei kuitenkaan ole. Tekstini on helppo tulkita kielteisiksi tms, mutta jos elämänasenteeni pitäisi yhdeksi sanaksi pukea, se olisi Ilo. Täysin sanomaton ilo.
Jos olen kirjoittanut siitä, miten motivaationi lukea katosi enkä enää halunnut etsiä totuutta niin kyse ei ole epätoivoisesta tilanteesta, vaan rauhasta. Ei tarvitse etsiä enää mitään. Saa olla ja elää. On vapaa etsimisen taakasta vaikka ei oikeastaan voi sanoa löytäneensä mitään, mutta juju on juuri siinä ettei mitään vastausta kaipaa. Jos  ennen haki jotain, enää ei. Jos ennen koki olevansa hukassa, enää sillä ei ole väliä.
Vertauskohta:
Makaat ilta-auringossa. Kuuntelet lintuja. Olet hiljaa. Minnekään ei tarvitse mennä. Kaikki riittää semmoisenaan.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Valaistuminen?

Edelliseen postaukseen viitaten...
Mitä minulle siis tapahtui kun motivaationi lukea katosi? Oliko se aivoinfarkti?
Motivaationi lukea/etsiä totuutta katosi ennen infarktia, että se ei niinku ollut se. En nähnyt mitään, en löytänyt mitään viimeistä totuutta. Mitään ei tapahtunut.
Kiva tarina kun olisi semmoinen, et olisi etsintä, sitten selvästi löytyisi jotain ja sitten kaikki olisi hyvin. Mitään tämmöistä ei kuitenkaan tapahtunut.

Jano ei tullut tyydytetyksi,

pakottava tarve juoda vain katosi.
En saanut vatsaani täyteen,
mutta nälkäni katosi.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kirjojen lukemisesta pelkkään olemiseen

Luin aiemmin paljon filosofista, uskonnollista ja psykologista kirjallisuutta, mutta se jäi...

Voi olla että aivoinfarktilla on vaikutuksensa lukemisen vaatimaan pitkäjänteisyyteen tai sitten kyse on täydestä motivaaton puutteesta. Ei ole enää mitään syytä lukea kun aiemmin oli semmoinen draivi löytää vastaus. Oli ikäänkuin pakottava tarve saada selville että mistä tässä kaikessa on kyse. Kun se katosi katosi myös pohja lukemiseen. Kirjojen lukeminen oli selkeästi sidoksissa tähän etsintään. Näiden kirjojen lukeminen oli ikäänkuin prosessi. Kun kaikkea pyörittävä dynamo putosi pois, on ollut hyvin raskasta tarttua mihinkään kirjaan.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Anthony De Mello

We see people and things not as they are, but as we are. -Anthony De Mello

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Elämän tarkoituksellisuus

Katso yli lentäviä pääskyjä.
Kuuntele siriseviä heinäsirkkoja.
Kuuntele kaukaa kantautuvaa puhetta.
Haista lämmintä ilmaa.

Kuuntele pulssiasi.
Laske hengityksesi määrää.
Ole hiljaa ja näe kuinka tyytyväinen olet kaikkeen.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Elämän tarkoituksettomuus

Mikä tämän alkuperäinen syy?
- Mitään syytä ei ole.
No mikä on kaiken tarkoitus?
- Ei ole mitään tarkoitusta.
Yritätkö sanoa ettei tällä ole mitään väliä?
- En yritä sillä millään ei ole väliä.
Kaikki on siis täysin yhdentekevää?
- Kyllä.
Kuulostaa vähän kylmältä, tyhjältä ja aika nihilistiseltä...
- Kyllä... Varsinkin jos odottaa jotain tarkoitusta joka tuo sitten mielekkyyden. Pointti on kuitenkin  siinä, että juuri siksi tarkoituksettomuus tuntuu pahalta, koska odotamme mielekkyyttä. Mielekkyyden odotus saa pelkäämään tarkoituksettomuutta ja tyhjyyttä. Mielekkyyden odottaminen saa vierastamaan tarkoituksettomuutta. "Mutta täytyyhän tässä olla joku mieli?!"

Katso eläimiä tai pieniä lapsia, hakevatko ne jotain mieltä? Eivätkö ne ole aivan tyytyväisiä. Ne syövät, lepäävät ja leikkivät. Täytyykö siinä olla joku pointti? Elämä on tarkoituksetonta vain jos etsii sen merkitystä. Mitä enemmän se  merkitystä etsii sitä tyhjemmäksi olo käy. Kun antaa olla sen aivan yhdentekevää, elämä näyttäytyy täysin täyteläisenä.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Omaa elämää vastaan taisteleminen

Sinun on hyväksyttävä elämäsi sellaisenaan, jotta voisit muuttaa sen. Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että hyväksyy elämänsä sellaisenaan vaikkei se ikinä koskaan muutu miksikään. Hyväksyy ne kortit jotka on itselle jaettu.
Ristiriita tulee siitä, että yrittää hyväksyä elämänsä, jotta se muuttuisi semmoiseksi kuin sen haluaisi muuttuvan ja tämähän ei ole hyväksymistä ollenkaan. Tämä on pelaamista. Tämä on ikäänkuin vaihtokauppojen tekemistä. Minä hyväksyn elämäni niin sitten saan toive-elämäni. Ei se niin mene.
Jos olet täydellisessä umpikujassa sinun on hyväksyttävä umpikujaisuutesi. Ei että pääsisit pois, ei, jotta elämäsi muuttuisi, vaan siksi, että näin nyt vain on. Sinun on valittava elämäsi semmoisena kuin se on, ettet taistelisi enää sitä vastaan, ja näin, jatkuvalla taistelulla vaikeuttaisi elämääsi loputtomasti.
Miten alkaa elämäsi hyväksyminen? Näe että tämä kaikki hankaluus ja vaikeus saattaa jatkua elämäsi loppuun asti. Suostu siihen vaihtoehtoon. Anna se vyöryä ylitsesi. Se mitä on, saattaa olla myös oleva. Vasta sitten kun hyväksyt elämäsi semmoisena kuin se on, sinulla on voimia ja energiaa tehdä jotain muuta kuin taistella omaa elämää vastaan.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Hengellinen ateisti

Tein Facebookissa leikkikyselyn joka määritteli uskontoni. 
Tuon kyselyn lopputulemana oli ateismi. Hmm.

En voi todellakaan sanoa olevani ateisti. Olen voinut 
FBn mukaan nimetä uskonnollisen vakaumukseni, ja olen sen määritellyt seuraavasti: 

Määrittelemätön mutta vahva.
Voisin kuitenkin äärimmilleen vietynä sanoa, että uskonnollinen vakaumukseni on ateismi... siis uskonnollinen vakaumukseni nimenomaan, vaikka tiedän monien ateistien todella vierastavan ilmaisua siitä, että ateismi olisi uskonnollinen vakaumus.

En kiellä Jumalaa. Ei ole mitään tarvetta.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Charles Bukowski

We’re all going to die, all of us, what a circus! 
That alone should make us love each other but it doesn’t. 
We are terrorized and flattened by trivialities, 
we are eaten up by nothing.

-Charles Bukowski

torstai 10. huhtikuuta 2014

Maailman väriloisto

Sitä voi kuulla vain jos kuuntelee.
Sitä voi kuunnella vain jos itse on hiljaa.
Jos luokittelee maailmansa fundamentalistisesti vain yhteen hyväksyttävään, luokittelee itsensä samalla jatkuvaan taisteluun kaikkea muuta vastaan. Jos maailmansa jakaa mustaan/valkeaan on täysin kyvytön näkemään koko maailmaa tämän väriloistossa.
Elämä ei ole mustavalkoinen, mutta sitä on mahdotonta kuulla/nähdä, jos peittää korvansa ja lällättää samaan aikaan. Sitä kuulee vain oman lällätyksensä, sitä ikäänkuin lällättää itselleen. Kuulee vain oman äänensä ja ääni pään sisällä on vain ääni muiden joukossa.
Ei yhtään tärkeämpi, ei yhtään vähäpätöisempi.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014