perjantai 12. joulukuuta 2014

perjantai 28. marraskuuta 2014

perjantai 21. marraskuuta 2014

Uskontunnustus

En usko sattumaan enkä kohtaloon.
En usko merkitykseen enkä merkityksettömyyteen.
En usko Jumalaan tai jumalattomuuteen.
En usko vapauteen tai vankiluuteen.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Elämän armottomuus

Elämä on juuri niin armotonta kuin mitä se on. Terveet sairastuvat, lapset kuolevat jne Eikä tälle voi mitään. Mitään ei ole tehtävissä sille että aurinko nousee tai laskee. Se vain laskee ja nousee.

Kaiken tämän edessä voi kiemurrella kuin käärme, mutta kiemurtelu ei auta. Se on tie joka ei vie mihinkään...

maanantai 27. lokakuuta 2014

Epävarmuus

Ainoa varmuus minkä elämässä voi löytää, on hyväksyä täysin, elämän jokaisen kudoksen läpitunkeva epävarmuus.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Älä kapinoi. Luovuta.

Ja kun elämä kaataa sinut niin ettei sinulla ole voimia kääntyä ympäri, kun se lyö sinut sirpaleiksi maahan, jää paikallesi makaamaa, koska vaihtoehtoa Ei ole. Jää siihen. Älä kapinoi. Luovuta. Anna periksi. Kaikki on sen jälkeen helpompaa.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Heikko hetki

...on se, jona jokainen yritys epäoninistuu, ja tietää, ettei mikään auta. Ote lipeää, ja jo valmiiksi tietää, että jokainen uusi ote vain lipeää. Olo on hyvin hauras ja jokaisen asian ja sanomisen ottaa henkilökohtaisesti. Sitä vain haluaa lopulta käpertyä kuoreensa; suojaan tuulelta ja tuiverrukselta.

Koko ajan tietää, ettei mikään muu auta kuin se että antaa periksi, mutta periksi ei voi antaa antamalla periksi, koska tämä antamalla antaminen periksi on vain uusi tapa pitää kiinni.

Miten tämä perisiantaminen sitten tapahtuu? Se vain tapahtuu. Jonain hetkenä vain huomaat, ettet enää pidä kiinni.

Ikäänkuin roikut kielekkeellä henkesi kaupalla, kunnes yhtenä hetkenä vain päästät irti ja annat itsesi pudota.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Se ärsyttävä toinen

Se ihminen, joka eniten nostaa karvojani pystyyn, on samalla se, joka omaa jotain semmoisia piirteitä/puolia, joita en halua nähdä itsessäni.

Tämä haluttomuus nähdä jotain puolta itsessä, saa näkemään nämä itsessä ei-halutut piirteet jossain ulkopuolellani. En näe näitä puolia itsessäni, koska olen tuominnut ne huonoiksi/ei-sallituiksi.

Nähdessäni tämän ärsyttävän piirteen itsessäni, se lakkaa ärsyttämästä, koska olen hyväksynyt sen itsessäni.

Näen itseni kokonaisempana.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

"Vain pelko kuolee."

Se mikä meissä hajoaa, on se mikä on hajoavaista aina ollutkin. Se mikä meissä on täysin viatonta ja puhdasta, on Ikuista.
Meistä murenee se mikä estää meitä näkemästä kirkkaasti... Se mikä meistä murenee, on kuin se ikkunan lika ja tahmaisuus, jonka luulemme olevan meille olennaista, mikä oikeastaan estää meitä näkemästä pihalle <3

Itkemme kadonneen varjomme perään, emmekä huomaa sitä kirkkautta, joka sen on pyyhkäissyt pois :)

maanantai 11. elokuuta 2014

maanantai 7. heinäkuuta 2014

1. viikko - Iloinen Nihilismi

Ensimmäinen viikko lomasta takana.

Suurin oivallus tänä aikana on ollut se kun eilen työnsin rattaita yöksi saunakammariin. Tuli yhtäkkiä olo että aikanaan tämä keho rapistuu eikä pysty enään näin monimutkaisiin suorituksiin ja samalla olo siitä, että mitä merkitystä tällä rattaiden työntämisellä saunakammariin on ja samalla vastaus ettei mitään.

Tästä heräsi jotenkin ajatus jälleen nihilismistä, mutta ehkä haluaisin tuoda esiin semmoisen termin, kuin Iloinen Nihilismi :)

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Tarkoituksellinen merkityksettömyys

H kyseli Twitterissä Elämän tarkoituksellisuudesta eli mitä järkeä tässä kaikessa on?

Vastasin rakentavasti ettei mitään :)

Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta kirjoitan jälleen, koska periaatteessa saarnaan merkityksettömyydestä ja nihilismiltä kuullostavasta tyhjyydestä. Kuulostaa kovin kolkolta :) Vastaus tähän merkityksettömyyteen on kyllä ja ei. Pointti on se ikivanha, ettei se päämäärä, vaan se tanssi, ei jokin yksityiskohta vaan kokonaisuus.

Jos elämää yrittää vain järkeillä päätyy puhtaaseen nihilismiin. Ja tuskaliaaksi tämä käy jos yrittää löytää jonkin tarkoituksen. Mikään ei tarkoita mitään. Eivät tästä tyhjyydestä kuitenkaan kärsi puut, kivet, linnut, eläimet tai lapset. Ne vain elävät/tanssivat... mutta "ne eivät osaakaan kysyä kaiken tarkoitusta niinkuin aikuiset osaavat." Kysymykseen tietenkin voi yrittää hakea vastausta, mutta kipua ei synny niinkään siitä, ettei vastausta löydy, vaan siitä, että sitä yrittää hakea.

Vastaus kuitenkin löytyy kun antautuu katsomaan esim tarkoituksetonta luontoa edessään, ilman, että hakee kaikelle syytä. Ikäänkuin koko elämän juoni on vielä auki, eli kesken, jolloin se on vain jätettävä auki, niin ettei jollain selityksellä yritä lopulta sulkea sitä johonkin kauniiseen ja valmiiseen pakettiin, joka ei kuitenkaan sulje merkityksettömyyttä pois, ja kuitenkin kaikki jää lopulta auki.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Henkinen tie

Pitkä ja työläs matka
jonka ihminen tekee
päästäkseen siihen pisteeseen
jossa jo on.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Arvaamattomuuden rakennemalli

Ei Elämä odota et sä olisit valmis. Ei elämä odottele et sun suunnitelmat toteutuu. Elämä on täysin arvaamaton. Se vie meitä kuin mätää kukkoa. Sä voit kokea et olet aallonharjalla ja hallitsemassa tilannetta, mutta seuraavana hetkenä sinua saatetaankin vedellä pitkin lattiaa niin ettet edes ehdi kyselemään mitä tapahtuu.

Kaikki voi olla ohi sekunnissa ja sun elämäs oli tässä... ja sun elämäsi on tässä.

Näe se.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Jos kaikki on unta...

Jos kaikki se mitä on,
on unta,
niin kaikki yritykset vapautua tästä unesta ovat myös unta.
Jos tämän tajuaa, herää.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Tuomiopäivä on tänään

"Niinkuin tuomitset, sinut tuomitaan"

tarkoittaa:

Ne rajat, joilla pyrit rajoittamaan muita, rajaavat myös sinua itseäsi. Sinä itse asetat ne rajat joiden kuvittelet rajaavan myös muita.

Kun tuomitset jonkin asian vääräksi, kärsit tunnontuskia, kun siihen itse lankeat.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Hallinta

Mitä jos vain suostusit astumaan tyhjän päälle. Mitä jos suostuisit päästämään irti siitä kontrollista johon tukehdut.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Pari sanaa Kiitollisuudesta

Eilen yhdessä Facebook ryhmässä, joka liittyi Henkisyyteen kyseltiin Kiitollisuudesta ja vastasin siihen jotain ympäripyöreää. Tänään tullessani töihin tajusin mitä minun olisi pitänyt vastata:

Olen kiitollinen siitä, että kävelen. Olen kiitollinen, että syön ja ulostan itse. Olen kiitollinen siitä millin tuhannesosasta, joka esti verta pääsemästä aivokuorelleni. Olen kiitollinen siitä, että pystyn puhumaan ja kirjoittamaan tämän. Olen kiitollinen siitä käsittämättömyydestä, että näin kävi.

Olen niiden harvalukuisen joukossa joille kävi näin, mutta silti olen elossa ja vammautumatta todella pahasti. Saan halata lapsiani, vaimoani ja sitä kolmatta lasta, joka syntyi kaiken tämän jälkeen. Tämä kolmas lapseni ei tule koskaan muistamaan sitä mitä isälle joskus kävi. Hänelle tämä on vain tarinaa, joka sattui joskus ennen häntä.

Olennaista tässä kaikessa on se sanaton käsittämättömyys. On ikäänkuin kiitollinen, mutta varsinaista kohdetta ei kuitenkaan ole. Sitä seisoo suu auki hoomoilasena siitä, että mitä oikeastaan tapahtui.

Tässä sitä edelleen ollaan.

Ilmeisesti.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Kuoleman lopullisuus - subjektiivisesti

Edelliseen tekstiini jonka osittain julkaisin myös Facebookissa sain mm seuraavanlaisen vastauksen.

Elämäni jatkuu lapsissani, siinä mielessä kuolema ei ole lopullista.
Vastasin jo siellä: Minun elämäni ei jatku lapsissani, eikä mitenkään muutenkaan. Kun kuolen se on kaiken loppu. Koko maailmani loppuu siihen. Haluan huomattaa tässä että tämä on täysin subjektiivinen näkemys. En (edelleenkään) ole ateisti, anteisti tai nihilisti... tai teisti.

Ja en sano tässä tai edellisessä tekstissäni jatkuuko Elämä kuoleman jälkeen vai ei. Näen ettei siitä [kuolema] tule vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä...

torstai 29. toukokuuta 2014

Entä jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään?

Entä jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään?

Kysyi HS otsikko...

Kirjoituksen mukaa ei ole niin mieletöntä kuolla jos tiedän maailan jatkavan poistumiseni jälkeenkin. Kuitenkin mielekkyyden löytäminen siitä, että maailma jatkaa kuitenkin porskuttamistaan, on takertumista siihen kuvitelmaan, että elämä kuitenkin jatkuu kuolemani jälkeen.

Mitään tämmöistä varmuutta ei ole.

On harhaa eroittaa minun kuolema maailmanlopusta. Minä en kuitenkaan katoa maailmasta vaan maailma katoaa minulta... minun mukana. Minä en ikäänkuin poistu vaan koko maailma poistuu minun mukanani.

Psykologisen pointin kyllä ymmärrän, mutta mielestäni kirjoitus ei tuo tarpeeksi selvästi esiin sitä eksistentiaalista yksinäisyyttä/mielettömyyttä, jonka läpi kuolevan on käytävä. Kuolemisen ei olekaan tarkoitus olla mielekästä.

Se pyyhkäiseen kaiken tyhjiin.

Olemattomaksi.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

tiistai 27. toukokuuta 2014

Evankeliumi Osa 2

Jos tämä blogi pitäisi jotenkin kiteyttää, se kiteytys olisi tämä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Jehovan Todistajat vs "Minä"

Kling-Klong. Ovella on Jehovan Todistajia.

- Uskotko että Jumalalla on nimi?
- Jumalalla ei ole nimeä.
- ...mutta tiesitkö, että Raamattu ilmoittaa niin?
- Sitten Raamattu on väärässä.
- Etkö usko että Raamattu on Jumalan sanelema?
- Se on ihmisten kirjoittama kirja.
- ...mutta niinkuin johtaja sanelee sihteerilleen niin Jumala on sanellut ihmiselle...
- Raamattu on kuin tienviitta. On ihan sama lukeeko Helsinki kyltissä Hlesinki vai ei. Suunta on olennaisempi kuin oikeinkirjoitus.
- Eikö kuitenkin Luoja halua viestiä luoduilleen?
- Sydämeni riittää siihen oikein hyvin. Ei naapurin tarvitse tulla nykimään minua hihasta ja kertomaan että "tiesitkö että teillä on hella kotona".
- Uskotko sinä Jumalaan?
- Kyllä ja en.
- Haluaisitko sinä tämmöisen vihkosen?
- En. Olen niitä lukenut ja minulla ne menevät hukkaan. Vie semmoiselle, joka haluaa niitä lukea.

(Toim. Huom. Keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja lopuksi toivotimme toisillemme hyvät jatkot. PPS. Tästä keskustelusta on aikaa. Tallensin sen aikanaan Facebookiin.)

lauantai 17. toukokuuta 2014

Eristyssellissä

Vapautuminen on sen tajuamista että ryskytettyään aikansa sellinsä ovea huomaa olleensa ulkopuolella koko ajan.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Äkkiä kun herään on aamu

Herään suht aikaisin töihin. Herätys on 0425 tai sitten jos menen junalla tahi käytän koirat n 04 aikoihin. Työt alkavat 06. Vähän aikaa heräilin 0450 mutta sitten töihin sai mennä pää kolmantena jalkana. Töihin kyllä ehti mutta se sai joka aamun tuntumaan kiireiseltä.

Aiemmin tein kolmea vuoroa (06-14, 14-22, 22-06) ja aamuvuoro oli rankin ja raskain. Aamuherääminen oli pahinta. Sitten sain aivoinfarktin.

Kun palasin työelämään melkein vuoden päästä oli selvää etten voinut tehdä enää kolmea vuoroa mutta ajatus aamuvuorosta ahdisti. Sitten selvisi että minulla oli hyvät mahdollisuudet tehdä liukuvaa työaikaa. Ehdin jo sopimaan sen, jonka aikana selvisi että 07 lähtien kaupaan kuuluisi puolen tunnin ruokatauko. Käytännössä (joutuisin menemään ilman autoa jne) tämä tuntui venyttävän päivää niin ettei liukuva huvittanutkaan. Päivän pohdittuani peruin liukuvan. Sovin että työaikani oli 06-14.

Taistelu aikaista aamua vastaan oli kuitenkin poissa. Aamulla tuntee kyllä väsymyksen ja aikaisuuden, mutta kapinointi sitä vastaan on kadonnut. Ikäänkuin on valinnut aikaisen heräämisen jolloin kaikelta kapinoinnilta on kadonnut pohja. Ikäänkuin siksi että kyse ei ole semmoisesta kuvitteellisesta päätöksestä aikaisemmin heräämisestä vaan jotenkin siitä että hyväksyy tilanteen, hyväksyy aikaisen heräämisen ja sen mukanaan tuomat seuraukset eikä mitenkään taistele sitä vastaan.

torstai 15. toukokuuta 2014

Charles Bukowski

"I wasn’t lonely. I experienced no self-pity.
I was just caught up in a life which I could find no meaning.
— Charles Bukowski 

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Inhimillinen tekijä

Kaiken inhimillisen traagisuuden syvin ydin on tässä. Koetaan ongelmalliseksi tilanne kun se ei sitä alunperin olekaan. Haetaan avainta oveen joka ei ole lukossa.

torstai 8. toukokuuta 2014

Torstai on toivoa täynnä

Toivo ei ole mitään nurkan takana.
Toivo ei ole vielä jokin saavuttamaton onni joka voidaan ehkä saaavuttaa

Toivo on jotain kirjoittamatonta tässä ja nyt.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Pari sanaa Ristin Johanneksen Pimeästä Yöstä

Edellinen lainaukseni saatetaan kokea piikkinä kristityille, taivaan odotuksille ja Jeesuksen merkittävyydelle.
Tämä kertoo siitä ettei lukeva kristitty ole mitenkään ymmärtänyt Ristin Johanneksen sanomaa Pimeästä yöstä ja siis Kristillisen Mystiikan ytimestä. Ja varoituksen sana sille, joka saa allergiaa kristillisestä kielestä. Jätä lukeminen tähän. (Spoilerwarning xD)
Joskus käy niin että kristillinen seuraaja syöstään ns Pimeään Yöhön jossa Jumala tuntuu täysin kadonneen. Seuraaja tuntee sydämessään, että Jumala kyllä on olemassa, mutta Jumala on ikäänkuin siirtynyt syrjään. Hän on ikäänkuin kadonnut näyttämöltä. Tietoisuus tästä on kristylle sietämätöntä, mutta toisaalta hän näkee tämän pimeyden/Jumalan poissaolevuuden olevan hänelle itselleen hyväksi. Hän ei opi itsenäisyyttä piipittäessään linnunpesässään lisää ruokaa, vaan hänen rakastava Äitinsä työntää hänet pesästä, jotta hän oppisi lentämään itse.
Kristityn on mahdotonta oppia itsenäisyyttä jos hän pakenee aina turvaan ns kovassa paikassa kuin pieni lapsi. Tämä on sallittua tietenkin, mutta jos haluaa yhtään enempää seurata hänen on astuttava pimeään yöhön. Paradoksi onkin siinä, että seuraaja on valmis seuraamaan, ja kun seurattava astuu talosta ulos pimenevään yöhön niin seuraaja astuu ulos jolloin seurattavaa ei enää näy missään. Siitä alkaa pimeä yö. Paluuta ei enää ole. Jos siis olet jo ulkona, takaisin ei enää pääse.

maanantai 5. toukokuuta 2014

All growing up means is that you realise no one will come along to fix things. No one will come along to save you.
— Elizabeth Scott

torstai 1. toukokuuta 2014

Thich Nhat Hanh

To be beautiful means to be yourself.
You don’t need to be accepted by others. 
You need to accept yourself.

-Thich Nhat Hanh

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hiljentyminen

asetu hiljaa koko universumin eteen avaa itsesi sille ja anna sen tehdä sinulle mitä ikinä se tuleekin sinulle tekemään

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Vastaus kaikkeen on se, ettei sitä ole

Olen kokenut, että viimeaikaisempia tekstejäni vaivaa tyhjyys/synkkyys mikä elämänasenteeni ei kuitenkaan ole. Tekstini on helppo tulkita kielteisiksi tms, mutta jos elämänasenteeni pitäisi yhdeksi sanaksi pukea, se olisi Ilo. Täysin sanomaton ilo.
Jos olen kirjoittanut siitä, miten motivaationi lukea katosi enkä enää halunnut etsiä totuutta niin kyse ei ole epätoivoisesta tilanteesta, vaan rauhasta. Ei tarvitse etsiä enää mitään. Saa olla ja elää. On vapaa etsimisen taakasta vaikka ei oikeastaan voi sanoa löytäneensä mitään, mutta juju on juuri siinä ettei mitään vastausta kaipaa. Jos  ennen haki jotain, enää ei. Jos ennen koki olevansa hukassa, enää sillä ei ole väliä.
Vertauskohta:
Makaat ilta-auringossa. Kuuntelet lintuja. Olet hiljaa. Minnekään ei tarvitse mennä. Kaikki riittää semmoisenaan.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Valaistuminen?

Edelliseen postaukseen viitaten...
Mitä minulle siis tapahtui kun motivaationi lukea katosi? Oliko se aivoinfarkti?
Motivaationi lukea/etsiä totuutta katosi ennen infarktia, että se ei niinku ollut se. En nähnyt mitään, en löytänyt mitään viimeistä totuutta. Mitään ei tapahtunut.
Kiva tarina kun olisi semmoinen, et olisi etsintä, sitten selvästi löytyisi jotain ja sitten kaikki olisi hyvin. Mitään tämmöistä ei kuitenkaan tapahtunut.

Jano ei tullut tyydytetyksi,

pakottava tarve juoda vain katosi.
En saanut vatsaani täyteen,
mutta nälkäni katosi.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kirjojen lukemisesta pelkkään olemiseen

Luin aiemmin paljon filosofista, uskonnollista ja psykologista kirjallisuutta, mutta se jäi...

Voi olla että aivoinfarktilla on vaikutuksensa lukemisen vaatimaan pitkäjänteisyyteen tai sitten kyse on täydestä motivaaton puutteesta. Ei ole enää mitään syytä lukea kun aiemmin oli semmoinen draivi löytää vastaus. Oli ikäänkuin pakottava tarve saada selville että mistä tässä kaikessa on kyse. Kun se katosi katosi myös pohja lukemiseen. Kirjojen lukeminen oli selkeästi sidoksissa tähän etsintään. Näiden kirjojen lukeminen oli ikäänkuin prosessi. Kun kaikkea pyörittävä dynamo putosi pois, on ollut hyvin raskasta tarttua mihinkään kirjaan.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Anthony De Mello

We see people and things not as they are, but as we are. -Anthony De Mello

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Elämän tarkoituksellisuus

Katso yli lentäviä pääskyjä.
Kuuntele siriseviä heinäsirkkoja.
Kuuntele kaukaa kantautuvaa puhetta.
Haista lämmintä ilmaa.

Kuuntele pulssiasi.
Laske hengityksesi määrää.
Ole hiljaa ja näe kuinka tyytyväinen olet kaikkeen.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Elämän tarkoituksettomuus

Mikä tämän alkuperäinen syy?
- Mitään syytä ei ole.
No mikä on kaiken tarkoitus?
- Ei ole mitään tarkoitusta.
Yritätkö sanoa ettei tällä ole mitään väliä?
- En yritä sillä millään ei ole väliä.
Kaikki on siis täysin yhdentekevää?
- Kyllä.
Kuulostaa vähän kylmältä, tyhjältä ja aika nihilistiseltä...
- Kyllä... Varsinkin jos odottaa jotain tarkoitusta joka tuo sitten mielekkyyden. Pointti on kuitenkin  siinä, että juuri siksi tarkoituksettomuus tuntuu pahalta, koska odotamme mielekkyyttä. Mielekkyyden odotus saa pelkäämään tarkoituksettomuutta ja tyhjyyttä. Mielekkyyden odottaminen saa vierastamaan tarkoituksettomuutta. "Mutta täytyyhän tässä olla joku mieli?!"

Katso eläimiä tai pieniä lapsia, hakevatko ne jotain mieltä? Eivätkö ne ole aivan tyytyväisiä. Ne syövät, lepäävät ja leikkivät. Täytyykö siinä olla joku pointti? Elämä on tarkoituksetonta vain jos etsii sen merkitystä. Mitä enemmän se  merkitystä etsii sitä tyhjemmäksi olo käy. Kun antaa olla sen aivan yhdentekevää, elämä näyttäytyy täysin täyteläisenä.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Omaa elämää vastaan taisteleminen

Sinun on hyväksyttävä elämäsi sellaisenaan, jotta voisit muuttaa sen. Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että hyväksyy elämänsä sellaisenaan vaikkei se ikinä koskaan muutu miksikään. Hyväksyy ne kortit jotka on itselle jaettu.
Ristiriita tulee siitä, että yrittää hyväksyä elämänsä, jotta se muuttuisi semmoiseksi kuin sen haluaisi muuttuvan ja tämähän ei ole hyväksymistä ollenkaan. Tämä on pelaamista. Tämä on ikäänkuin vaihtokauppojen tekemistä. Minä hyväksyn elämäni niin sitten saan toive-elämäni. Ei se niin mene.
Jos olet täydellisessä umpikujassa sinun on hyväksyttävä umpikujaisuutesi. Ei että pääsisit pois, ei, jotta elämäsi muuttuisi, vaan siksi, että näin nyt vain on. Sinun on valittava elämäsi semmoisena kuin se on, ettet taistelisi enää sitä vastaan, ja näin, jatkuvalla taistelulla vaikeuttaisi elämääsi loputtomasti.
Miten alkaa elämäsi hyväksyminen? Näe että tämä kaikki hankaluus ja vaikeus saattaa jatkua elämäsi loppuun asti. Suostu siihen vaihtoehtoon. Anna se vyöryä ylitsesi. Se mitä on, saattaa olla myös oleva. Vasta sitten kun hyväksyt elämäsi semmoisena kuin se on, sinulla on voimia ja energiaa tehdä jotain muuta kuin taistella omaa elämää vastaan.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Hengellinen ateisti

Tein Facebookissa leikkikyselyn joka määritteli uskontoni. 
Tuon kyselyn lopputulemana oli ateismi. Hmm.

En voi todellakaan sanoa olevani ateisti. Olen voinut 
FBn mukaan nimetä uskonnollisen vakaumukseni, ja olen sen määritellyt seuraavasti: 

Määrittelemätön mutta vahva.
Voisin kuitenkin äärimmilleen vietynä sanoa, että uskonnollinen vakaumukseni on ateismi... siis uskonnollinen vakaumukseni nimenomaan, vaikka tiedän monien ateistien todella vierastavan ilmaisua siitä, että ateismi olisi uskonnollinen vakaumus.

En kiellä Jumalaa. Ei ole mitään tarvetta.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Charles Bukowski

We’re all going to die, all of us, what a circus! 
That alone should make us love each other but it doesn’t. 
We are terrorized and flattened by trivialities, 
we are eaten up by nothing.

-Charles Bukowski

torstai 10. huhtikuuta 2014

Maailman väriloisto

Sitä voi kuulla vain jos kuuntelee.
Sitä voi kuunnella vain jos itse on hiljaa.
Jos luokittelee maailmansa fundamentalistisesti vain yhteen hyväksyttävään, luokittelee itsensä samalla jatkuvaan taisteluun kaikkea muuta vastaan. Jos maailmansa jakaa mustaan/valkeaan on täysin kyvytön näkemään koko maailmaa tämän väriloistossa.
Elämä ei ole mustavalkoinen, mutta sitä on mahdotonta kuulla/nähdä, jos peittää korvansa ja lällättää samaan aikaan. Sitä kuulee vain oman lällätyksensä, sitä ikäänkuin lällättää itselleen. Kuulee vain oman äänensä ja ääni pään sisällä on vain ääni muiden joukossa.
Ei yhtään tärkeämpi, ei yhtään vähäpätöisempi.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Ajattelu

Et voi mitenkään tietää miten tuleva päiväsi tulee menemään, 
joten lakkaa haaskaamasta sekuntiakaan aikaa sen ajattemiseen 
kuinka asiat tulevat menemään.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Onnellisuus

Onnellisuus minulle ei tarkoita niitä vuoristoradan huippukohtia joissa hymyilyttää ja on kivaa. Onnellisuus minulle ei tarkoita niitä "hyviä fiiliksiä" joita tavoitella ja joita sitten myöhemmin muistella. Tämä käsitys onnellisuudesta on minulle täysin epätoivoista.

Minulle tämä aaltoileva käsitys onnellisuudesta, joka tulee ja menee, jota jahdataan, jos sen kohta saavuttaisi, tai jota sitten kaiholla muistellaan, on minulle onnellisuuden irvikuva.

Onnellisuus on sitä ettei tarvitse tavoitella onnellisuutta.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

tiistai 14. tammikuuta 2014

Yhteydestä tähän hetkeen

Pari asiaa mitkä ovat pyörineet tässä. Hetkessä :)

Tässä ei ole mitään ongelmaa. Heti kun lähdet yhtään tätä hetkeä pidemmälle ajaudut ongelmallisuuteen ja katkaiset yhteytesi tähän hetkeen.

Tämä hetki on ongelmaton. Okei entäs jos tulee hetki jossa jokin läheinen tai lapsesi tms on kipeä niin onko se hetki olematon. Seis. Kuvitelma siitä, että tulee jokin ongelmallinen hetki, on kuvitelma, joka nostetaan tämän hetken päälle nyt. Eli. Ongelmistan tämän hetken kuvittelemalla hetken joka voisi ongelmallistaa tämän hetken xD

Toinen juttu.

Hetki joka soljuu läpi ilman ongelmallisuutta ei sinällään jätä muistikuvia. Jälkeenpäin saatetaan sanoa, että sepä oli mukavaa, mutta sillä hetkellä sitä vain esim onkii, ottaa aurinkoa, pelaa jotain peliä tms Sen sijaan ongelma ikäänkuin pysäyttää vapaan virran. Mikäänhän ei tietenkään pysähdy, mutta sitä ikäänkuin luo ryppään muistikuvia vastalauseillaan/vastaväitteillään. Mutta pointti onkin siinä, että ongelman edessä pidättäytyy osallistumasta vastalauseisiin/-väitteisiin. Ja kun pidättäytyy tästä, lakkaa tekemästä ongelmistaan numeroa, tällöin ne saavat enenevissä määrin pienemmän merkityksen. Ne muuttuvat osaksi isompaa virtaa.

Tiedän että tämä kuulostaa sci-filtä mutta kuullostakoon :)