torstai 12. joulukuuta 2013

Tässä hetkessä II

Sama tilanne edellisessä tarinassa paitsi ettei ole vastaanottoa, virkailijaa tai avaimia. Ei ole mitään selitystä. Ei ole mitään minne vedota. Voi pitää vain suunsa kiinni.... tai siis voi protestoida muttei ei ole mitään tahoa jonne reklamoida.

...ja tämä käsitetään täysin väärin jos sitä katsotaan ateistisesta/teistisestä/nihilistisestä vinkkelistä.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Tässä hetkessä

Kuvitellaan taas...

Olet jossain ylellisen hotellin vastaanotossa. Kyse onkin koko universumista. Vastaanottovirkailija on avaimenhaltija, jonka takana on ratkaisu. Hänellä on avain huoneistoihin, joissa katsot olevan onnesi täyttymys. Yhden takana on iso asunto, yhden takana parempi puoliso, yhden takana uusi unelmien työ, yhden takana miljoona euroa, yksi vie valaistumisen luo jne. Virkailija ei kuitenkaan jaa avaimiaan. Pyytely, anelu tai mielistely ei auta. Virkailija ei ole pahantahtoinen mutta hänen ilmeensäkään ei värähdä tempuillesi. Mitään selitystä hän ei kuitenkaan jaa. Voi olla, että on kyse siitä, että vielä ei ole aika luovuttaa huoneita eteenpäin, mutta mitään selitys ei avaa selittämättömyyttä.

Tilanne on kafkamainen. Mutta ei niin kafkamainen, kuin se, että muuten sama tilanne mutta Vastaanottovirkailijaa ei näy missään. Tilanne on entistä sekavampi. Mitään selitystä ei ole. Ei ole ketään kehen vedota.

Kyse on osoittain siitä, että haluamalla sen onneni avaimen käteeni, haluan hallita tilanteeni. Näen onneni jossain tietyssä huoneessa, haluan avaimen juuri tähän huoneeseen ja koen olevani pulassa jos en tätä avainta saa.

Jos Vastaanottovirkailija olisi Guru, hän sanoisi: Avain on jo taskussasi.