sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Välipäivä elämästä

Hassua kuinka Pyhäinpäivä tuntuu semmoiselta välipäivältä. 2010 se meni sivusuun kun edellisenä iltana jouduin sairaalaan vietin siellä taju enemmän ja vähemmän pois 1,5 viikoa. Niin, ja siis varsinkin, koska silloin piti olla meidän yllätyshäät vaimon 30v juhlien ylimääräisenä numerona.

Olen myös pohtinut sitä kuinka vähenevissä määrin koen, että minun on lopulta lakattava puhumasta infarktista. Luovuttava tekemästä sitä numeroa. Sanottava sille hyvästit...

2 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Sairaus tekee elämään äkkipysäyksen, pelästyksen ja yhtäkkiä sitä on yksin ja vastakkain oman itsensä kanssa, Kaksi vuotta sitten toivuin rintasyöpäleikkauksesta ja valmistauduin aina seuraavalle toukokuulle kestäviin sytostaatti - ja sädehoitoihin. Vähitellen sitä huomaa haluavansa elämäänsä muutakin kuin sitä sairautta, vaikka olen varma, että tietyllä tavalla se kulkee mukana koko loppuelämän. Ja se on varma toipumisen merkki :)

e kirjoitti...

Joo. Joku sama kokemus itsellä on. Se merkitys jonka asia antaa hiljenee tasaisesti. Sen merkitys lopulta katoaa vaikka se jäisi osaksi elämää.