perjantai 11. lokakuuta 2013

Onnellinen vai ei

Noin kuukausi sitten lähdin aamusta töihin. Pysähdyin  alkumatkasta huoltsikalle joka oli auki 24/7 katsomaan löytyisikö kertakäyttölusikoita koska mukana oli tyttären puoliksi syöty täytekakku edellisillan synttärikekkereiltä. Ei löytynyt. Jatkoin matkaa ja huomasin hyvin nopeasti että auto ravistaa vähän. Pysähdyin bussipysäkille tarkistamaan. Mitään ei näkynyt. Jatkoin matkaa. Täristystä. Olin jo varma; että jos pääsen töihin niin sieltä on ajettava läheiseen autohuoltoon. Tympi jo valmiiks kun vuotta aikaisemmin hajosi autosta täysin yllättäen moottori korjauskelvottomaksi. Täristystä. Manailin mielessäni. Täristystä. Kunhan nyt kuitenkin pääsen duunipaikan pihalle... Hirvittävää täristystä. Ajan tien sivuun. Oikea eturengas on aivan vinksallaan. Käyn päässäni läpi kauhukuvia siitä miten pahasti rengas on revennyt irti. Soitan töihin ja ilmoitan etten pääse tänään töihin, kun ei ole aavistustakaan kuinka pääsen kotiin. Koppaan täytekakun käteeni ja lähden kävelemään. Löytyy bussipysäkki. Pääsen bussilla juna-asemalle ja sillä kotiin. Olen kotona ennen kuin muut heräävät. Tympii jonkun verran.

Myöhemmin. Hinausmies soittaa paikanpäältä ja sanoo: " Kuule näyttää siltä, että ei tässä ole muuta vikaa kuin että renkaan pultit puuttuvat."

Laitan autoon talvirenkaiden pultit ja ajan lähimpään merkkihuoltoon. Huoltomies sanoo lopulta: "Ei tässä näytä mitään vikaan olevan... Iskua tää on saanut... mut onks tässä ollut jarruhuoltoa kun näyttäisi olevan uudet jarrulevyt." Niinpä. Manasin jo itseäni kun vaihdan renkaat itse. "Niin ja tääl on rasvaa. Meillä ei koskaan käytetä rasvaa." Kiva :)

No.

Jälkeenpäin, jo saman iltana, kävi mielessä, että ehkä ei olisi pitänyt olla niin harmissaan hajoavasta autosta vaan olla onnellinen siitä että on elossa, koska se lienee hyvää tuuria kun 120km/h vauhdissa rengas lähtee irti ja ei käy kuinkaan.

Ei kommentteja: