tiistai 15. lokakuuta 2013

Elämän todellisuudesta

Elämää ei oikeastaan oteta vastaan semmoisena kuin se on. Se pyritään järkeistämään, disneyfioimaan, kohtalollistamaan, kyynisoimaan yms. No mitä se vastaanotettava elämä sitten oikein? En tiedä, minulla ei ole aavistustakaan mihin suuntaa tämä laiva kääntyy... ja juuri siksi juuri tämä tietämättömyys pyritään täyttänään järkevöinnillä, uskomuksilla, kartoittamisella tms jolla se tietämätön saadaan piiloon. Tietämättömyys pyritään piilottamaan, koska sitä ei siedetä.

Mitään karttaa ei kuitenkaan ole.

Enkä suinkaan pyri sanomaan elämän olevan täysin merkityksetöntä nihilististä tyhjyyttä vaan, että kun tämä tietämättömyys pyritään täyttämään merkityksellä sen todellinen merkitys jää piiloon.

Ikkunasta ei katsota vain ulos ja katsota sadetta, vaan päätetään, että sade on huono asia. Kuinka moni kukka kukkisi ilman sadetta?

2 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Ihminen on vajavuutensa takia eläin joka ei voi sietää tyhjiötä tai tilannetta, missä hän on täysin tietämätön siitä mitä tulee tapahtumaan. Tai oli, sitten keksittiin uskomukset, tilastot ja ennusteet ja ihminen oli taas tyytyväinen.

e kirjoitti...

Ihminen kykenee ennustamaan hieman niin että kun esineen pudottaa tornista sen maahan mätkähtäminen ei johda yllättyneisyyteen , mutta tätä "ennustustaitoa" seuraa myös ahdistus koska ihminen kykenee kuvittelemaan ne miljoona asiaa jotka voivat johtaa pieleen.

Kyse on pitkälti tyhjyydensietokyvystä. Uskaltaa astua tyhjän päälle ja uskaltaa edetä tyhjyyteen kuin kylmään veteen. Uskaltaa pysytellä merkityksettömyydessa :)