keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Lopun alku - Alun loppu

Lokakuun (2011) alusta alkaen kirjoitin tarinani aivoinfarktin saamisesta. Ne ensimmäiset päivät jne. Olen monesti kokenut jutun jääneen kesken; ettei se ole saanut arvoistaan päätöstä. Infarktin vuosipäivä lähestyy taas ja ajattelin kirjoittaa tuon tarinan loppuun... Mutta. Tarinalla ei ole loppua. Se ei pääty mihinkään niinkuin taivaanranta ei ala tai pääty mihinkään.

Voisin toki kertoa hetkiä sairauslomastani, joka kesti syyskuuhun asti, tai terapiasessioista tai etelänmatkasta, jonka teimme hiihtolomalla. Voisin hakea niitä tarinoiden jännitteisimpiä hetkiä, mutta se olisi muisteloa ja muisteloissa kierimistä, joka urakkana tuntuu aivan liian isolta ja liian tarpeettomalta.

Tarina ei pääty mitenkään.
Se on kesken.

torstai 24. lokakuuta 2013

Tämä paikka

Jos haluaa pois siitä missä on,
on ikuisesti naulittu juuri siihen paikkaan.

Jos suostuu siihen paikkaan, jossa on, on heti vapaa lähtemään.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Elämän todellisuudesta

Elämää ei oikeastaan oteta vastaan semmoisena kuin se on. Se pyritään järkeistämään, disneyfioimaan, kohtalollistamaan, kyynisoimaan yms. No mitä se vastaanotettava elämä sitten oikein? En tiedä, minulla ei ole aavistustakaan mihin suuntaa tämä laiva kääntyy... ja juuri siksi juuri tämä tietämättömyys pyritään täyttänään järkevöinnillä, uskomuksilla, kartoittamisella tms jolla se tietämätön saadaan piiloon. Tietämättömyys pyritään piilottamaan, koska sitä ei siedetä.

Mitään karttaa ei kuitenkaan ole.

Enkä suinkaan pyri sanomaan elämän olevan täysin merkityksetöntä nihilististä tyhjyyttä vaan, että kun tämä tietämättömyys pyritään täyttämään merkityksellä sen todellinen merkitys jää piiloon.

Ikkunasta ei katsota vain ulos ja katsota sadetta, vaan päätetään, että sade on huono asia. Kuinka moni kukka kukkisi ilman sadetta?

maanantai 14. lokakuuta 2013

Pari sanaa

Ensiksi haluaisin pyytää anteeksi sitä että olen kohdellut blogini seuraajia kaltoin, koska en ole juuri päivittänyt ja olen vastannut kommentteihin todella kitsaasti. Sori.

Julkaisen muuten joitain pieniä Twiittejä Twitterin puolella Hashtagilla #itsetuntemus liittyen... no... itsetuntemukseen \o/

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Veitsellä silmään

Tyhjäsin astianpesukonetta ja onnistuin tökkäämään 30 senttisellä leikkuuveitsellä silmääni. Epäonnistuin pahasti, sillä veitsi osui noin puoli senttiä silmäni alapuolelle... Eli epäonnistuin pahasti veitsellä silmään tökkäämisessä.

Tänään on tosiaan epäonnistumisen päivä ja tämä edellinen on oikeastaan analogia inhimillisten ongelmien luonteessa. Epäonnistuessamme epäonnistumme tökkäämään itseämme veitsellä silmään. Saatamme murehtia kovastikin tätä epäonnistumista: "Ei tämäkään onnistunut."

Relax ja sen jälkeen hengitä sisään. Repeat.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Onnellinen vai ei

Noin kuukausi sitten lähdin aamusta töihin. Pysähdyin  alkumatkasta huoltsikalle joka oli auki 24/7 katsomaan löytyisikö kertakäyttölusikoita koska mukana oli tyttären puoliksi syöty täytekakku edellisillan synttärikekkereiltä. Ei löytynyt. Jatkoin matkaa ja huomasin hyvin nopeasti että auto ravistaa vähän. Pysähdyin bussipysäkille tarkistamaan. Mitään ei näkynyt. Jatkoin matkaa. Täristystä. Olin jo varma; että jos pääsen töihin niin sieltä on ajettava läheiseen autohuoltoon. Tympi jo valmiiks kun vuotta aikaisemmin hajosi autosta täysin yllättäen moottori korjauskelvottomaksi. Täristystä. Manailin mielessäni. Täristystä. Kunhan nyt kuitenkin pääsen duunipaikan pihalle... Hirvittävää täristystä. Ajan tien sivuun. Oikea eturengas on aivan vinksallaan. Käyn päässäni läpi kauhukuvia siitä miten pahasti rengas on revennyt irti. Soitan töihin ja ilmoitan etten pääse tänään töihin, kun ei ole aavistustakaan kuinka pääsen kotiin. Koppaan täytekakun käteeni ja lähden kävelemään. Löytyy bussipysäkki. Pääsen bussilla juna-asemalle ja sillä kotiin. Olen kotona ennen kuin muut heräävät. Tympii jonkun verran.

Myöhemmin. Hinausmies soittaa paikanpäältä ja sanoo: " Kuule näyttää siltä, että ei tässä ole muuta vikaa kuin että renkaan pultit puuttuvat."

Laitan autoon talvirenkaiden pultit ja ajan lähimpään merkkihuoltoon. Huoltomies sanoo lopulta: "Ei tässä näytä mitään vikaan olevan... Iskua tää on saanut... mut onks tässä ollut jarruhuoltoa kun näyttäisi olevan uudet jarrulevyt." Niinpä. Manasin jo itseäni kun vaihdan renkaat itse. "Niin ja tääl on rasvaa. Meillä ei koskaan käytetä rasvaa." Kiva :)

No.

Jälkeenpäin, jo saman iltana, kävi mielessä, että ehkä ei olisi pitänyt olla niin harmissaan hajoavasta autosta vaan olla onnellinen siitä että on elossa, koska se lienee hyvää tuuria kun 120km/h vauhdissa rengas lähtee irti ja ei käy kuinkaan.

torstai 10. lokakuuta 2013

Sanat

Sanat ovat kovin rajallisia kuvaamaan sitä kokonaisuutta joilla niihen viittaan ja periaatteessa kunolen päässyt alkuun en ole oikeastaan yhtään pidemmällä kuin alussa. Sanat ovat ikäänkuin ne karttapallon maiden nimet. Koko muu pallo vuorineen, rantaviivoineen ja merineen on sitä mitä nämä rajalliset maannimet yrittävät... rajata.

Sanoilla voi yrittää piirtää kuvaa, mutta menun läpilukeminen ei ole sama kuin valmiin lounaan syöminen. On eri asia määritellä sanoin miltä ilma tuntuu kuin pudota avannon kautta jään alle.