maanantai 27. toukokuuta 2013

Verrattaen hyvää

Parhaita, ja jokseenkin huomaamattomia, keinoja psyykksen kivun itselle tuottamiseen on vertaaminen. Vertaat tällöin nykyistä tilannetta siihen tilanteeseen, jonka toivoisi olevan.

Olisipa minulla enemmän rahaa. Onpa kaunis talo. Olisipa minulla tuommoinen talo/kroppa/vaimo jne

Eikä kyse ole vain siitä pinnallisesta vertaamisesta vaan siitä vertaamisesta, joka on syvällä psyykkeessä ja tuottaa kipua. Jos toisen lottovoitto harmittaa sinua, suoritat tätä vertaamista.

Luonnollinen tilasi on tyytyväisyys ja pienikin harmistus on merkkinä siitä olet jollain tavalla laittanut kyseenalaiseksi sen mitä on tai olet vaatimassa kokonaisuudelta jotain. Edes pienen pientä siivua.

Kaikki kapinointi sitä vastaan mitä on, on pään hakkaamista seinään. Eikä tämä tarkoita sitä ettenkö yrittäisi kaataa kaikin voimin natsihallintoa, vaan tämä kapina ei vaadi henkilökohtaista kapinointia kaikkea kohtaa.

Vertaaminen on sitä, että asettaa rinnakkain tilanteen niinkuin sen nyt käsittää ja tilanteen niinkuin sen toivoisi olevan. Tässähän pohjana on oma käsitys/tieto siitä miten tilanne on nyt... ei se kuinka tilanne juuri nyt on. Ja toive tähän päälle on jo hyvin kaukana todesta.

Kun kuvittelen tietäväni sen kuinka asiat ovat, tulen samalla luoneeksi parannuksen aka vastakohdan tilaani. Dualismi. Kun olen luonut tämän kaksinaisuuden tulen tuntemaan kipua niin kauan kuin tämä kuvitelma vallitsee.

Pohjalla on tietämättömyyteni. En lopulta tiedä miten asit ovat. Nyt enkä koskaan. Kuvitelmani tietämyksestäni saa minut vaikeuksiin, jotka olen kuvitellut itselleni.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kaikki virtaa tiehensä

Byron Katiella oli hauska ajatus:

Contemplate the images in your mind. Is that what really happened? Is that what really will happen? Really? Are you guessing again? Notice.

Voitko olla täysin varma siitä mitä tapahtui? Siis lienee aika selvä, että tulevaisuus on tietättömyyden pilvessä siis et täydellä varmuudella voi sanoa, että olet minuutin päässä hengissä. Vakaa usko moiseen voi olla, mutta siihen se sitten jääkin. Mutta siis mennyt, eikö siitä kuitenkin voi olla aika varma. Eikö taakse jäänyt polku kuitenkin ole siellä. Takana...

Katsopa tarkkaan enkä halua kenenkään uskoa viedä pois. Ehei. Kyse ei ole historiallisista- ja omahistoriallisista faktoista joiden todenperäisyys olisi jotenkin epävarmaa, vaan siitä varmuudesta joilla näissä faktoissa roikutaan.

Saatat huomata että et ole menneisyydestä vapaa kovan työn päätteeksi vaan olet siitä vapaa, koska sitä ei ole olemassa.
Tulevaisuuden varmuus on sidoksissa menneisyyden varmuuteen ja varmuus näiden molempien suhteen aiheuttaa lähinnä painolastia, koska varmuutta menneestä/tulevasta ei ole.

Täysi varmuus on vain siitä ettei mistään mitään varmuutta ole.

menneisyys, tulevaisuus, tässä ja nyt, byron katie