keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Entäs jos...

Juuri tämä on se työ jossa tulen viettämään lopun elämääni? Entäs jos tämä rahatilanne tulee säilymään lopun elämääni? Entäs jos juuri nämä asiat tulevat olemaan minulle ongelmaisia loppuun asti? Entäs jos minun on vain opittava elämään tämän tiedon kanssa?

Eikä tässä ole kohtaloonsa alistumisesta. Tää on sit tätä. Vaan kohtalonsa hyväksymistä. Nyt. Tämä on juuri nyt tätä. Tämä voi muuttua, mutta juuri nyt tämä on tätä.

Alistumisessa ja Hyväksymisessä ero on siinä että alistuminen myöntää tilanteen ja ikäänkuin sulkee vaihtoehdot pois. Hyväksyminen myös myöntää tilanteen mutta pitää lopputuloksen täysin avoimena.

Elämä on lahja, mutta etukäteen ei voi tietää mikä lahja se on.

9 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Hyvä juttu, kiitos. Tuo toteamus, että elämä on lahja, vaikkemme edes oikeasti tiedä millainen, on kutkuttava. Tämän päivän onni voi olla huomisen suru ja päinvastoin. Katsoin illalla TV:stä aivoneurojotain ohjelmaa, jossa todettiin, että vain autistit näkevät maailman sellaisena kuin se on eivätkä tulkitse sitä tunteidensa ja muiden kohinoiden kautta. Mielenkiintoinen ajatus.

Tita kirjoitti...

Entä jos teen työtä, jota oikeasti teen sydämen riemusta ja ilosta rakastaen sitä(kin).. :P

Tämä hetki on tässä eikä huomista ole vielä kirjoitettu. Sen aika tulee ajallaan.

Sudenjälki kirjoitti...

Alistuminen luovuttaa. Hyväksyminen sen sijaan sisältää tiedon siitä, että jonain toisena päivänä voi odottaa seuraava kasvun porras, jonkun uuden asian hyväksyminen. Vaikka sen, että kaikki - tai mikä tahansa - muuttuu. Ja että siihenkin kykenee sopeutumaan itselleen istuvalla tavalla.

Olisikohan niin, että hyväksymisessä itää myös toivon siemen?

Peppone kirjoitti...

Niin ja loppupelissähän on kyse siitä että hyväksymmekö elämämme sellaisena kuin se on vai pyrimmekö parempaan. Alistumista en edes hyväksy.

e kirjoitti...

Teet sitä Tietenkin sydämesi riemusta :)

e kirjoitti...

Alistuminen on puolitiehen jäänyttä Hyväksymistä. Se on alistunut sille mitä on ja sanoo ettei tälle voi mitään. Se sulkee oven edessään sillä se kuvittelee edelleen että "sen on voitava jotain rantaan lyöville aalloille." Hyväksyminen on kuitenkin sitä että antaa aaltojen lyödä rantaan eikä yritä niille mitään sillä ne ovat aaltoja.

e kirjoitti...

Pelkkä alistuminen johtaa vain katkeruuteen.

e kirjoitti...

Lahjasta ei tiedä mitä se sisältää ja mikä lopulta on käärepaperia.

Janskula kirjoitti...

Mahtavia ajatuksia, jotka saavat miettimään <3