sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Yksi viesti, miljoona tapaa sanoa se

Se viesti jota oikeastaan jatkuvasti toistelen on aina sama. Eikä se ole että: On vain tämä hetki, Vain tämä hetki on todellinen jne vaan se mitä yritän sanoa, alkaa kun on aivan hiljaa ja sanoja ei saa enää käyttää. Ei tälle hetkelle ole sanoja, ei mikään yhtälö kuvaa todellisuutta eikä sade kaipaa käännöstä. Olen todella hyvä siinä missä kaikki ovat hyviä. Voisin lyödä tämän rahoiksi jos vain kaikki muut eivät olisi myös tässä hyviä. Mitään myytävää tai salaisuutta ei ole. Jokainen voi aistia tämän hetken ja huomata ainoan todellisen. Tätä hetkeähän ei ole. Tämä hetki on abstraktio. On eri asia puhua siitä kuin huomata, nähdä, maistaa ja haistaa se mikä näkyy, maistuu ja haisee nyt.

Vain yksi viesti.
Se on tämä.
Kuuntele vaikka.
Kuuntele hiljaisuutta.

4 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Siinäpä se dilemma tuleekin kun hiljaisuutta (luonnollista) ei ole, aina on ääniä joihin ajatus takertuu kiinni ja alkaa seuraamaan niitä.

e kirjoitti...

Ja kuln lakkaa välittämästä siitä että ne ajatukset liikkuvat, tulee niistä vapaaksi.

Peppone kirjoitti...

Totta, mutta se vaatii hieman treenaamista.

e kirjoitti...

Treenaamista vaatii se että lopulta uskaltaa jäättää treenaamatta. Uskaltaa jäädä pimentoon. Treenaaminen on lopulta sitä että uskaltautuu pikkuhiljaa kylmään veteen. Treenaaminen ei lopulta ole yhä parempaan ja iskunkestävään haarniskaan pukeutumista vaan riisuutumista kaikista turvarakenteista täysin alasti. Alastomana täysin tyhjän päälle.