torstai 14. maaliskuuta 2013

Vastavuoroisuudesta

Tämä blogi elää lopulta jonkinmäärin vastavuoroisuudesta. Kommentit herättävät uusia ajatuksia. Muuten huutelen vain ilmaan. Yleisö jolle kirjoitan on osa kirjoitus/avautumisprosessia.
Eilinen postaus syntyi lähes kokonaan vuorovaikutuksesta Twitteristien kanssa. Blogi aktivoituu aina kommenteista. Monesti seuraavan postauksen juuret ovat edellisen postauksen kommenteissa. Edellinen Blogini joka seurasi lähietäisyydeltä omaa elämääni toimi tässä vastavuoroisuudessaan vielä paremmin. Se oli sekä itselleni että lukijoille kasvattava kokemus.
Pointti on siinä ettei kauppoja tulisi jos ei olisi joko myyjää tai ostajaa. Molempia tarvitaan. Joku blogi saattaa perustua yksipuolisuuteen, yksipuoliseen julistukseen, muttei tämä.

6 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Siinäpä syyt miksi tämä niin hyvä onkin, yksinkertaisella ja selkeällä metodilla osapuolet saavat tarvitsemansa.

e kirjoitti...

Joten en voi ymmärtää blogeja joita ei voi kommentoida. Ne hukkaavat potentiaalinsa.

Tita kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tita kirjoitti...

Uudestaan poistettu viesti korjattuna:
Nykyään esim. nettilehtien suurin anti onkin uutisesta kirvonnut kommentointi. Eli näissä myös merkittävinä sisällöntuottajina on lukijat :)

Sama blogeissa, joiden tutkimisessa olen kohtuullisen kokematon. Vasta tännekin löysin, kiitos Pepponen.

Peppone kirjoitti...

Juuri niin, miksi on blogeja joita ei pääse kommentoimaan? Kritiikin pelko vai omien ylivertaisten ajatusten korostaminen? Siinäpä kysymys (johon taitaa olla miljoona vastausta)

e kirjoitti...

Tito: Jep. Kommenttipalsta on eri juttu kuin teksti itsessään mutta joskus (useasti) myös mielenkiintoisempi kuin vars.teksti :) Tekstin on vain tarkoitus saada kivi pyörimään muttei se onnistu ilman kommenttipalstaa :)

Peppone: Jossain tapauksissa näen ajan puutteen. Teksti ehditään luomaan muttei sit ehditä vastata kommenttentteihin. Miksi ees siis kutsua kirjoitustaan blogiksi....