tiistai 26. maaliskuuta 2013

Tasapainoa hakemassa

Tasapaino horjuu vielä enemmän kun alkaa hakemaan tasapainoa.

Kun on epästabiili olo nyt (väsyttää, nälkä, emotionaalisesta tasapainoton) niin tätä oloa ei välttämättä korjaa millään. Jokainen ns korjausliike saa vain koko emotionaalisen rakenteen horjumaan enemmän. Ainoa korjausliike on se, että antaa sen olla. Pari tuntia ja se on ohi. Sade ikäänkuin lakkaa. Ja tämä siis niihin ns pahoihin oloihin jotka tulevat... ne myös menevät.

Kun elin Kriisiä, jota voisin sanoa Suoksi, tapahtui äärimmäisen pahan olon ja ultimaattisen kirkkauden vaihtelu. Tässä oli samaa logiikkaa kuin ajoittaisissa pahoissa oloissa mutta se tapahtuu ikäänkuin tilanteessa joka vaikuttaa ratkeamattomalta ja sen ns. yleisväri on hyvin synkkä.

Pointti on kuitenkin se että sadepilvet katoavat. Joskus nopeasti joskus hitaasti.

6 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Saattaa kuulostaa omituiselta mutta mielestäni juuri nuo sadepilvet jalostavat ihmistä paremmaksi. Sade tavallaan pudottaa pisaroidensa myötä palaset kohdalleen ja mitä raskaampia pisarat ovat, sen kirkkaampi mieli. Sitten lopulta kun sade on väistynyt.

Anonyymi kirjoitti...


pelkkä auringonpaiste synnyttää vain autiomaita, kuumaa hiekkaa jossa mikään ei kasva.

muutokset (kriisit) ovat kiinteä osa elämänkokonaisuutta, ne mahdollistavat kasvamisen prosessin.





e kirjoitti...

Sade pesee pois sen tuhkan ja lian jota itse on ripotellut päällensä...

e kirjoitti...

Hyvä metsä on hoidettu metsä. Harvennushakkuulla kaadetaan pois ylimääräinen aines.

e kirjoitti...

Sade pesee pois sen tuhkan ja lian jota itse on ripotellut päällensä...

Sudenjälki kirjoitti...

Jos ei olisi sadetta, ei koskaan tajuaisi, kuinka valoisa on valo. Se kuuluu asiaan. Onneksi.

En usko, että tasapainoa voi tehdä sen enempää kuin pakottaa itseään ahdistuksesta hyvälle tuulelle tai käskeä rakkautta sen enempää syttymään kuin sammumaankaan. Tasapainon tunne tulee, on, heiluu, palaa, romahtaa, löytyy taas, ja sitä liikettä elämä on. Hetkiä.