lauantai 30. maaliskuuta 2013

Sinä olet se guru jota kenenkään ei tarvitse seurata

Katsoin Yle Femmalta tulleen dokumentin Deepak Choprasta. Hänen poikansa oli sen kuvannut ja tietyllä terveellä tavalla se oli gurun romuttamista parhaimmillaan. Ei haukkumista, ei tarkoituksellista, vaan näytettiin kaveria vain arjessa. Deepak Chopra ei minulle ole koskaan ollut mikään isompi tekijä. Olen hänet tiennyt jne mutta en ole kuin pari hänen kirjaansa lukenut. Eikä tarkoitukseni ole sanoa, että Chopra ei olisi mistään kotoisin vaan sitä, että D.Chopra on myös ja vain tavallinen ihminen.

Ristiriita oli selkeä kotisivun ja julkisivun välillä. Ei niin, että kyse olisi mistään huijauksesta vaan siitä miten nämä kaksi vain ovat niin eri rooleja. On niin eri asia olla suuri opettaja ja sitten olla vain isä. Gurun ns opettavat lauseet tuntuvat kovin ontoilta kun niitä sanotaan omille lapsille. Gurun rooli romuttuu hyvällä tavalla kun häntä tarkkailee arjessa: kaupassa, laskuja maksamassa, lasten kanssa jne Tällöin nimittäin jää jäljelle vain ja ainostaan ihminen.

Ihmisestä tulee guru paljolti sen seurauksena, että on paljon niitä jotka haluavat sen viitan hänen päällensä ripustaa. Vaikka guru itse saattaa sanoa, että jokaisen on itse avattava oma porttinsa sydämeensä, gurun seuraajat mieluusti haluaisivat sälyttää tämän vastuun gurulle. "Ei kun avaa sinä." Yhteistä ns seuraajille on vastuunpakoilu ja vastuun sälyttäminen jollekin ns viisaamalle. Niin kauan kuin vastuuta siirretään ns ylemmälle ei tarvitse itse tehdä mitään. Tietystä eksistentiaalisesta yksinäisyydestä tahdotaan gurun avulla pois ja vaikka guru sanoisikin ettei pois voi päästä, ketää sinun yläpuolella ei ole.

Sinun avattava sydämesi portti yksin koska ketään muuta ei ole... Ja älä huoli. Porttia ei ole eikä sinuakaan :)

4 kommenttia:

A-L kirjoitti...

En etsi guruja, iloitsen henkilöistä, joiden ajatus/ajatukset voivat saada minun ajatukseni liikkeelle, rakentamaan sisäistä olemistani.

Siis kiitos sinullekin! =)

Sudenjälki kirjoitti...

Tunnen useammankin kirkosta eronneen papinlapsen, tulivatpa mieleen... Jatkuva näkeminen kulissien taakse on rankkaa hommaa ja jättää jälkensä. Mutta harva ihminen, guru tai ihan taviskaan, pystyy olemaan kaikessaan aito tai ainakaan niin yhdenlainen, ettei kotisivu-julksivu -eroa olisi lainkaan. Joskus sen katsomista vain on vaikea kestää, etenkin jos opettaja ei pysty pysymään opeissaan.

Tita kirjoitti...

Vierastan guru nimitystä, mutta hyväksyn oppaan. Lohdutonta on pimeässä vaeltaa tietämättä minne mennä tai mitä tehdä. Joku voi joskus kulkea rinnalla askelen tai kaksi, vaikka vain suuntaa osoittamaan. Opas.

Minulla on ollut monia hyviä oppaita, joilla jokaisella on ollut jonkunlainen merkitys siihen mitä tänään on.

Vastuu on ja pysyy kulkijalla itsellään.

Peppone kirjoitti...

Toki voi ja joskus kannattaakin noudattaa toisen antamia neuvoja mutta kun itse etsii ja löytää sen oman paikkansa, on se sitä todellista henkistä kasvun tietä. Kaikkine suruineen ja iloineen. "Gurujen" sanat kun ovat heidän oma mantransa, ei kenenkään muun.