keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Lempeydestä itseään kohtaan

Näen että on olemassa karkeasti kahdenlaista positiivisuutta. Toinen on pinnallista ja toinen syvällistä. Toinen ulkokultaista ja toinen aitoa. Toisen tarkoitus on esittää sitä kuinka hyvin menee ja toinen ei ole ollenkaan kiinnostunut moisesta. Se on tyytyväinen.

Aidon positiivisuuden voi pukea yhteen sanaa: Lempeys. Kyse ei ole missään määrin mitenkä tuota lempeyttä tuo esille, sillä kyse tässä kuitenkin on temperamentistä. Villimpi tuo sisäistä paloaan villimmin esiin kuin se joka jo luonnostaan on astetta rauhallisempi.

Positiivisuus joka jää vain ulkokultaiseksi ja pinnalliseksi on lopulta vain kätkettyä negatiivisuutta. Maailman pahuus yritetään peittää omalla positiivisuudella. Hyvän oletuksen varjolla pyritään unohtamaan kaikki se sairas mitä maailmassa kohdataan ja tämänkaltainen positiivisuus rapautuu vain katkeruudeksi.

Twitter keskustelussa Ulla toi Armo-termin esiin jonain mitä helposti viljellään mutta joka niin helposti nähdään vain kristillisenä. Itse näen Armon jonain jota tulisi osoittaa lähinnä itseään kohtaan. On mahdotonta olla armelias muille jos ei ole sitä ensin itselleen ja toisaalta voi antaa anteeksi koko maailmalle muttei voi antaa anteeksi itselleen.

Lyhyen tähtäimen positiivisuus pyrkii hyötymään myönteisyydestä jotenkin. Enemmän seuraajia ja rahaa. Pitkän tähtäimen positiivisuus ei pyri mihinkään ja juuri siksi se on Onnellinen.

Koskaan ei ole liian myöhäistä olla lempeä itseään kohtaan.

PS. Ja haluan lopuksi esittää kiitoksen Kaikille niille Twitterihmisille joiden kanssa/kautta tämä kirjoitus syntyi.

5 kommenttia:

Tita kirjoitti...

Itselleen armollisuus on asia, mistä usein keskustelen asaikkaideni kanssa. Mutta mitä tulee minuun itseeni... öh... vetoaisinko suomalaiseen kulttuuriperintöön? Tässä kulttuurissa vain työ vapauttaa ja itsensä armahtaminen lasketaan kuolemansyntien joukkoon.

Siksi se varmaan on niin vaikeaa :) Kiitos kirjoituksestasi!

Peppone kirjoitti...

Armosta sanoit mielestäni hyvin ja se pätee moneen muuhunkin asiaan. Ensin pitää parantaa itsenä ennen kuin lähtee tekemään sitä muille.

e kirjoitti...

Tita: Itsensä tulee päästää helpolla koska sitä itseä ei viime kädessä ole edes olemassa. Portti jota ei ole, ei tarvitse sulkea tai avata.

Peppone: Ja itseä ei tarvitse edes parantaa, mutta ongelmia luodaan kun niitä oletetaan olevan muualla ja yritetään korjata niitä siellä. Ei edes huomata sitä itseä joka on Viaton jo nyt.

Marmustoi kirjoitti...

Minusta on oivaltava termi tuo "lyhyen tähtäimen positiivisuus", jonka taustalla on juuri tuo hyötymisen pyrkimys. Kaikki pyritään muuttamaan valitettavasti valuutaksi.

e kirjoitti...

Samaan rekeen putoaa lyhyen tähtäimen politiikka jossa kaikkien poliittisten päätösten pontimena toimii se mikä on nyt halpaa muttei yhtään nähdä kuinka kalliiiksi lyhyellä välillä tehdyt säästöt pitkällä aikavälillä tulevat.