perjantai 29. maaliskuuta 2013

Arvostus

Eikä kyse ole siitä, että jollain tunnelmallisella hetkellä muisteloidensa vallassa sanoo itselleen: "Oh. Olisinpa osannut arvostaa sitä silloin... Silloin kun minulla se oli... Huoh." 

Ei todellakaan. Ei. 

Kyse on siitä: Osaatko arvostaa tätä hetkeä nyt? Ja jos muistelet jotain mennyttä ja sen menettämistä kaihoten ET arvosta tätä hetkeä. No mitä tässä hetkessä pitäisi sitten arvostaa? Ei mitä, sillä jonkin tietyn arvostaminen nostaa esiin "jonkun erityisen erikseen" tässä hetkessä, vaan arvostaminen tulee suunnata Tätä Hetkeä kohtaan Kokonaisuutena.

Katso vaikka.

6 kommenttia:

Sudenjälki kirjoitti...

Olen samaa mieltä siitä, että on turha parkua menneen perään, mutta joskus voi tehdä ihan hyvää nähdä myös jonkun jo menneen hetken arvo, vaikka sitten jälkikäteen. Voi olla hyvä vaikka surrakin vähän sitä, että ei osannut silloin arvostaa niin kuin nyt voisi osata. Minusta oppiminen omasta elämästään on avain myös siihen, että osaa arvostaa tätä ja toivottavasti tuleviakin hetkiään. Edes hetkellisesti.

e kirjoitti...

Totta. On vissi ero sillä miten suree menettäneensä jotain jonka arvoa ei aikanaan tajunnut kuin surra tuota samaa seuraavat 30 vuotta uudestaan ja uudestaan.

Sudenjälki kirjoitti...

Ja kaikki me joskus myös junnaamme omissa moskissamme. Sekin on aika inhimillistä. Ihminen kasvaa pyrähdellen.

e kirjoitti...

Yeah...

Kuunkuiske kirjoitti...

Pidän kovasti Thich Nhat Hanhin pätkästä, jossa hän puhuu, että vetten päällä käveleminen ei ole ihme vaan ihme on kävellä ruohikossa ja tuntea olevansa elossa.

Hyviä pyhiä! :)

e kirjoitti...

:) Näin juuri.