perjantai 15. maaliskuuta 2013

1000 ja 1 kirjaa tiellä

Olin aiemmin ns. kova lukemaan. Luin kirjoja tahtiin 1/päivä tai kaks riippuen tietenkin kirjan pituudesta.

Koulussa olin keskiverron oppilas eikä minua juuri kiinnostanut lukeminen. Aluksi minussa heräsi filosofinen kipinä ja se sai minut ahmimaan kirjoja. Halusin ymmärtää paremmin. Oikeastaan tämän tien päätteenä oli kevät jona hain teologiseen. En päässyt, ei niinkään siksi, että en olisi ymmrätänyt, minulta puuttui vain halu/kyky tieteeliseen tiedon jäsentelyyn. Ja olen surkea vastaamaan kokeissa... Harmitti tuolloin, mutta kaikki oikeastaan muuttui tuon kevään jälkeen kun huomasin/löysin ihmisiä, jotka oikeasti olivat löytäneet jonkinlaisen rauhan/tasapainon. Minussa heräsi halu löytää ns vastaus. Into lukea oikeastaan kiihtyi. Ennen olin lukenut enemmän intellektuaalisista syistä mutta nyt luin, jotta todella löytäisin vastauksen jolla olisi merkitystä juuri minulle. Tätä jatkui aikansa (siis ehkä 10 vuotta) ja lopulta into alkoi hiipumaan. Tahti lukea hidastui. Ja jo ennen aivoinfarktia se katosi. Syytä lukea ei ollut. Enkä oikeastaan enää lue. Ei kiinnosta.

Olenko sitten löytänyt vastauksen? Joo ja ei. Vastaus tietenkin on ollut se ettei sitä ole koskaan ollutkaan. Mitään perille saapumista ei tapahtunut, mutta yritys päästä perille haihtui pois jolloin tietenkin olen siinä pisteessä jossa olen aina ollutkin. Niinkuin sinäkin olet.

3 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Olenkin aika usein miettinyt(suuressa tiedonkaipuussani) että meidän sisäinen koodimme suojelee meiltä liialta tiedolta. Kenenkään pää ei kestäisi sitä tiedon määrää - siis jos kaiken tiedon voisi sisäistää - eikä sen analysointia.
Ehkäpä hyvä niin mutta joskus tuntuu turhauttavalta tämä henkinen pienuus, varsinkin tietämyksen tasolla.

Tita kirjoitti...

Anteeksi kamalasti, mutta mun kiero huumorintajuni kääntää koko ajan tuon blgin otsikon muotoon "Ole täysin ja kokonaan täynnä itseäsi"

Tämmöistähän nykymaailma nääs on...

* kiitos ja anteeksi *

Peppone: tieto lisää tuskaa. Oikeasti.

e kirjoitti...

Peppone: Ongelma ei ole pienuus tietämyksen tasolla vaan se että edes pyrkii moiseen...

Tita :)