keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kuinka voin parantaa työyhteisöä?

Tämä kysymys on väärä.

Ikäänkuin työyhteisöä sorkittaisiin ulkopuolelta. Ikäänkuin se olisi jokin tarjottimella oleva elämän ulkopuolinen johonka sitten puututaan oikeilla toimilla, jotta siinä saadaan toivottu muutos aikaan.

Kyse ei ole muutoksessa siinä vaan muutoksessa sinussa. Kyse ei ole vain työstäsi vaan koko elämästäsi. Vain työelämäsi ei muutu vaan sinä, kaiken keskiössä, muutut. Ja kun sinä muutut, muuttuu koko Elämäsi. Kun sinä oikeasti muutut, seurauksia on mahdotonta sanoa työyhteisöllesi. Sinä voit jättää työsi, koska se ei välttämättä ole kaikki kaikessa. Mitä se ei olekaan.

Todellinen muutos on vapautumista niistä oletuksista joiden mukaan minun olisi elettävä. Omissa silmissäni.

Myynnissä Ei-oota

Tänään oli pakko laittaa jotain sillä jos nyt tarkistamatta muistan niin on "telakalle" menon vuosipäivä :)
Eilisen ei-ole-mitään-myytävää postauksen jälkeen tuli "tiukkaa" palautetta siitä kuinka "kirjoittamisestani on kuitenkin hyötyä" enkä voi sanoa että pöytä varsinaisesti olisi tyhjä.

Olennainen kuitenkin tuli sitten keskustelussa (aka Twitter) ilmi. Naisen suusta. Tietenkin :) On aivan sama onko pöytäni tyhjä, jos asiakkaat kokevat saavan siitä jotain. En voi mitään niille määritelmille joita asiakkaat tekevät pöytäni tarvikkeista. Asiakkaat antavat tyhjälle pöydälleni merkityksen/merkityksiä joille minä en voi mitään. Nämä merkitykset eivät ole minun asiani.

Toinen esimerkki. Olen portinvartija. Portti on jo iäisyys sitten ruostunut auki ja kehoitan ohikulkijoita vain jatkamaan eteenpäin. Porttihan on auki. Moni jää kuitenkin kohdalleni kyselemään: Kuinka portista kulkea? Miten päästä läpi? Mitä on portin takana? Virkaani yritetään korostaa vaikka yritän vain sanoa, että portti on ruostunut auki jo iäisyys sitten, enkä ole pitänyt virkapukua vuosikymmeniin.

Kuinka avata portti joka on jo auki?

tiistai 29. tammikuuta 2013

Lyhyt kertaus menneestä

Viime vuonna vapun jälkeen syntyi 3s lapsi ja kastetilaisuudessa, jonka veti sama pappi jonka piti hoitaa meidän salahäät 2010, menimme naimisiin. Jälleen yllätyksenä vieraille.

Lopulta myönsin tunteen tasolla etten voi jatkaa Lajia enää. Järjeilin tämän jo hyvin pian onnettomuuden jälkeen mutta tunteiden tasolla päästin irti vasta pari viikoa sitten.

En ole päättänyt jatkaa blogia mutta en myöskään lopeta sitä. Nyt se vain on enemmän kuin telakalla. Kirjoitan nyt ja muuta vastausta ei ole. Elämä jatkuu kunnes loppuu.

Nyt ja aina.

Kaikkea hyvää juuri sinulle.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Tyhjää täynnä

Ongelmallisena näin pitkään ettei kysyntä ja tarjonta kohdanneet. Epätoivoisesti etsin foorumia jolla saisin ääneni kuuluviin. Sanomani tuntui menevän hukkaan jos ei ollut ketään kelle sitä kertoa. Ei ollut mitään virallista koulutusta, enkä edes osannut määritellä, että mitä osaa, tai että mikä on ns message. Johonkin elämäntaidolliseen tms se liittyisi, mutta
Kunnes tajusin, ettei minulla ole mitään sanomaa. Mitään myytävää ei ole.
Olo oli vähän kuin olisi kirpputorilla tyhjän pöydän kanssa. Ei sen pidä kiinnostaakaan ketään :) On aivan turhaa yrittää määrittää osaamistaan kun sitä ei viime kädessä ole ollenkaan.

torstai 24. tammikuuta 2013

Rakkaus ei erota mitään

Haluatko erottaa itsesi Rakkaudesta?

Haluatko erottaa itsesi siitä Rakkaudesta joka sydämessäsi asuu?
Haluatko erottaa itsesi itsestäsi, koska sinä olet Rakkaus.