torstai 12. joulukuuta 2013

Tässä hetkessä II

Sama tilanne edellisessä tarinassa paitsi ettei ole vastaanottoa, virkailijaa tai avaimia. Ei ole mitään selitystä. Ei ole mitään minne vedota. Voi pitää vain suunsa kiinni.... tai siis voi protestoida muttei ei ole mitään tahoa jonne reklamoida.

...ja tämä käsitetään täysin väärin jos sitä katsotaan ateistisesta/teistisestä/nihilistisestä vinkkelistä.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Tässä hetkessä

Kuvitellaan taas...

Olet jossain ylellisen hotellin vastaanotossa. Kyse onkin koko universumista. Vastaanottovirkailija on avaimenhaltija, jonka takana on ratkaisu. Hänellä on avain huoneistoihin, joissa katsot olevan onnesi täyttymys. Yhden takana on iso asunto, yhden takana parempi puoliso, yhden takana uusi unelmien työ, yhden takana miljoona euroa, yksi vie valaistumisen luo jne. Virkailija ei kuitenkaan jaa avaimiaan. Pyytely, anelu tai mielistely ei auta. Virkailija ei ole pahantahtoinen mutta hänen ilmeensäkään ei värähdä tempuillesi. Mitään selitystä hän ei kuitenkaan jaa. Voi olla, että on kyse siitä, että vielä ei ole aika luovuttaa huoneita eteenpäin, mutta mitään selitys ei avaa selittämättömyyttä.

Tilanne on kafkamainen. Mutta ei niin kafkamainen, kuin se, että muuten sama tilanne mutta Vastaanottovirkailijaa ei näy missään. Tilanne on entistä sekavampi. Mitään selitystä ei ole. Ei ole ketään kehen vedota.

Kyse on osoittain siitä, että haluamalla sen onneni avaimen käteeni, haluan hallita tilanteeni. Näen onneni jossain tietyssä huoneessa, haluan avaimen juuri tähän huoneeseen ja koen olevani pulassa jos en tätä avainta saa.

Jos Vastaanottovirkailija olisi Guru, hän sanoisi: Avain on jo taskussasi.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Selkeän ajattelun taito

Harvardin yliopistossa työskentelevä psykologi Dan Gilbert on tutkinut lottovoittajia ja tullut siihen tulokseen, että voiton vaikutus onnellisuuteen haihtuu keskimäärin kolmen kuukauden kuluessa. Kun suuren pankkisiirron saapumisesta tilille on kulunut kolme kuukautta, olet yhtä onnellinen tai onneton kuin ennen lottovoittoa.

Rolf Dobelli: Selkeän Ajattelun Taito s.199

Kuvittele, että saat kaiken sen rahan mitä olet aina haaveillut. Saat unelmiesi asunnon. Löydät unelmiesi puolison. Saat sen ihanne-ammatin, josta olet aina haaveillut. Sitten menee se kolme kuukautta ja yhtäkkiä kaikki tuo on jo ihan normaalia ja tavallista. Kuvittele.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Välipäivä elämästä

Hassua kuinka Pyhäinpäivä tuntuu semmoiselta välipäivältä. 2010 se meni sivusuun kun edellisenä iltana jouduin sairaalaan vietin siellä taju enemmän ja vähemmän pois 1,5 viikoa. Niin, ja siis varsinkin, koska silloin piti olla meidän yllätyshäät vaimon 30v juhlien ylimääräisenä numerona.

Olen myös pohtinut sitä kuinka vähenevissä määrin koen, että minun on lopulta lakattava puhumasta infarktista. Luovuttava tekemästä sitä numeroa. Sanottava sille hyvästit...

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Lopun alku - Alun loppu

Lokakuun (2011) alusta alkaen kirjoitin tarinani aivoinfarktin saamisesta. Ne ensimmäiset päivät jne. Olen monesti kokenut jutun jääneen kesken; ettei se ole saanut arvoistaan päätöstä. Infarktin vuosipäivä lähestyy taas ja ajattelin kirjoittaa tuon tarinan loppuun... Mutta. Tarinalla ei ole loppua. Se ei pääty mihinkään niinkuin taivaanranta ei ala tai pääty mihinkään.

Voisin toki kertoa hetkiä sairauslomastani, joka kesti syyskuuhun asti, tai terapiasessioista tai etelänmatkasta, jonka teimme hiihtolomalla. Voisin hakea niitä tarinoiden jännitteisimpiä hetkiä, mutta se olisi muisteloa ja muisteloissa kierimistä, joka urakkana tuntuu aivan liian isolta ja liian tarpeettomalta.

Tarina ei pääty mitenkään.
Se on kesken.

torstai 24. lokakuuta 2013

Tämä paikka

Jos haluaa pois siitä missä on,
on ikuisesti naulittu juuri siihen paikkaan.

Jos suostuu siihen paikkaan, jossa on, on heti vapaa lähtemään.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Elämän todellisuudesta

Elämää ei oikeastaan oteta vastaan semmoisena kuin se on. Se pyritään järkeistämään, disneyfioimaan, kohtalollistamaan, kyynisoimaan yms. No mitä se vastaanotettava elämä sitten oikein? En tiedä, minulla ei ole aavistustakaan mihin suuntaa tämä laiva kääntyy... ja juuri siksi juuri tämä tietämättömyys pyritään täyttänään järkevöinnillä, uskomuksilla, kartoittamisella tms jolla se tietämätön saadaan piiloon. Tietämättömyys pyritään piilottamaan, koska sitä ei siedetä.

Mitään karttaa ei kuitenkaan ole.

Enkä suinkaan pyri sanomaan elämän olevan täysin merkityksetöntä nihilististä tyhjyyttä vaan, että kun tämä tietämättömyys pyritään täyttämään merkityksellä sen todellinen merkitys jää piiloon.

Ikkunasta ei katsota vain ulos ja katsota sadetta, vaan päätetään, että sade on huono asia. Kuinka moni kukka kukkisi ilman sadetta?

maanantai 14. lokakuuta 2013

Pari sanaa

Ensiksi haluaisin pyytää anteeksi sitä että olen kohdellut blogini seuraajia kaltoin, koska en ole juuri päivittänyt ja olen vastannut kommentteihin todella kitsaasti. Sori.

Julkaisen muuten joitain pieniä Twiittejä Twitterin puolella Hashtagilla #itsetuntemus liittyen... no... itsetuntemukseen \o/

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Veitsellä silmään

Tyhjäsin astianpesukonetta ja onnistuin tökkäämään 30 senttisellä leikkuuveitsellä silmääni. Epäonnistuin pahasti, sillä veitsi osui noin puoli senttiä silmäni alapuolelle... Eli epäonnistuin pahasti veitsellä silmään tökkäämisessä.

Tänään on tosiaan epäonnistumisen päivä ja tämä edellinen on oikeastaan analogia inhimillisten ongelmien luonteessa. Epäonnistuessamme epäonnistumme tökkäämään itseämme veitsellä silmään. Saatamme murehtia kovastikin tätä epäonnistumista: "Ei tämäkään onnistunut."

Relax ja sen jälkeen hengitä sisään. Repeat.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Onnellinen vai ei

Noin kuukausi sitten lähdin aamusta töihin. Pysähdyin  alkumatkasta huoltsikalle joka oli auki 24/7 katsomaan löytyisikö kertakäyttölusikoita koska mukana oli tyttären puoliksi syöty täytekakku edellisillan synttärikekkereiltä. Ei löytynyt. Jatkoin matkaa ja huomasin hyvin nopeasti että auto ravistaa vähän. Pysähdyin bussipysäkille tarkistamaan. Mitään ei näkynyt. Jatkoin matkaa. Täristystä. Olin jo varma; että jos pääsen töihin niin sieltä on ajettava läheiseen autohuoltoon. Tympi jo valmiiks kun vuotta aikaisemmin hajosi autosta täysin yllättäen moottori korjauskelvottomaksi. Täristystä. Manailin mielessäni. Täristystä. Kunhan nyt kuitenkin pääsen duunipaikan pihalle... Hirvittävää täristystä. Ajan tien sivuun. Oikea eturengas on aivan vinksallaan. Käyn päässäni läpi kauhukuvia siitä miten pahasti rengas on revennyt irti. Soitan töihin ja ilmoitan etten pääse tänään töihin, kun ei ole aavistustakaan kuinka pääsen kotiin. Koppaan täytekakun käteeni ja lähden kävelemään. Löytyy bussipysäkki. Pääsen bussilla juna-asemalle ja sillä kotiin. Olen kotona ennen kuin muut heräävät. Tympii jonkun verran.

Myöhemmin. Hinausmies soittaa paikanpäältä ja sanoo: " Kuule näyttää siltä, että ei tässä ole muuta vikaa kuin että renkaan pultit puuttuvat."

Laitan autoon talvirenkaiden pultit ja ajan lähimpään merkkihuoltoon. Huoltomies sanoo lopulta: "Ei tässä näytä mitään vikaan olevan... Iskua tää on saanut... mut onks tässä ollut jarruhuoltoa kun näyttäisi olevan uudet jarrulevyt." Niinpä. Manasin jo itseäni kun vaihdan renkaat itse. "Niin ja tääl on rasvaa. Meillä ei koskaan käytetä rasvaa." Kiva :)

No.

Jälkeenpäin, jo saman iltana, kävi mielessä, että ehkä ei olisi pitänyt olla niin harmissaan hajoavasta autosta vaan olla onnellinen siitä että on elossa, koska se lienee hyvää tuuria kun 120km/h vauhdissa rengas lähtee irti ja ei käy kuinkaan.

torstai 10. lokakuuta 2013

Sanat

Sanat ovat kovin rajallisia kuvaamaan sitä kokonaisuutta joilla niihen viittaan ja periaatteessa kunolen päässyt alkuun en ole oikeastaan yhtään pidemmällä kuin alussa. Sanat ovat ikäänkuin ne karttapallon maiden nimet. Koko muu pallo vuorineen, rantaviivoineen ja merineen on sitä mitä nämä rajalliset maannimet yrittävät... rajata.

Sanoilla voi yrittää piirtää kuvaa, mutta menun läpilukeminen ei ole sama kuin valmiin lounaan syöminen. On eri asia määritellä sanoin miltä ilma tuntuu kuin pudota avannon kautta jään alle.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

pato

älä patoa itseäsi
älä anna paineen kasvaa
anna itsesi olla vapaa

torstai 1. elokuuta 2013

Tämä piste

Laitoin Twitteriin

Et voi päästä pidemmälle kuin pisteeseen missä olet jo.

Tjsp. Tämä voidaan käsittää mm. kahdella tavalla riippuen siitä misså kohtaa polkua kulkija on.

Jos kulkija on syvällä suossa, kidutettuna, ahdistuneena, tämä voidaan käsittää, että tässä tämä on, eikä mitään muuta kuin ahdistavaa kidutusta ole tiedossa jatkossakin. Tämä voidaan käsittää kehoitukseksi pysymään alistettuna väkivaltaisessa suhteessa, koska "mihinkään muualle ei voi edes päästä". Valoa ei ole tunnelin päässä. Pois ei voi päästä. Helvetti goes Forever.

Toisaalta tämän voi lukea se, joka on ns henkisellä tiellä ollut jo tovin ja yrittänyt päästä sillä eteenpäin. Hän saattaa oivaltaa pyrkimyksensä turhiksi ja hän saattaa oivaltaa että juuri hänen pyrkimyksensä luovat sen onttouden tilan jota hän näillä pyrkimyksillä pyrkii paikkaamaan.

Pyrkimys luo sen vankilan, josta pyrkimyksellä pyritään.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Lainaus

Sinun ei tarvitse poistua huoneestasi... 
Istu pöytäsi ääreen ja kuuntele. 
Älä edes kuuntele, istu vain ja odota. 
Älä edes odota, ole vain aivan liikkumatta ja hiljaa. 
Maailma tarjoutuu eteesi salaisuuksineen. Sillä ei ole vaihtoehtoa. 
Se levittäytyy hurmioituneena jalkojesi juureen. 

-Franz Kafka

torstai 25. heinäkuuta 2013

Kuka minä olen

Eilen illalla juuri ennen nukkumaan menoa oivalsin, tai oivallus kohosi tai whatever mutta siis kuitenkin idea oli kutakunkin se että mikään kohta tarinastani, ns elämäni tarinasta, ei oikeastaan liittynyt millään tavoin minuun.

Vähän niinkuin unessa mikään ei oikeastaan liikuta minua kun aamulla herään. Herättyäni saatan unohtaa unen kokonaan vaikka unessa kaikki on ollut hyvin olennaista ja tärkeää.

En oikeastaan osaa kuvata oivallusta. Sanat ovat niin kömpelöitä.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Elämästä

Mikään
ei ole
niin helppoa
kuin
elämänsä
vaikeuttaminen

---

On vain
Elämä
ja se ei ole
minun

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen

Luulin/koin pitkään aivoinfarktini jälkeen, että olisin jossain määrin kokenut kuoleman, tai sen läheisyyden, tai jotain hyvin nollaavaa.

Oikea sanamuoto oli kuitenkin pitkään hakusessa. Kukaan kun ei palaa kuolemasta takaisin. Ja jos palaa hän ei koskaan kuollutkaan. Koin täydellisen nollauksen, rajan, tietämättömyyden, rebuuttauksen, mutta ensi sijaisesti koin sen kuinka nopeasti kaikki on pyyhkäisty pois. Kuinka nopeasti kaikki merkityksellisyys voi kadota... ja lopulta katoaakin. Eikä mitään ole tehtävissä paitsi hyväksyä tämä.

Voisi sanoa, että tämä on vapaapudotusta, mutta pointti ei ole siinä, että yrittää tähytä mihin kohtaan tulee lopulta osumaan... koska semmoista kohtaa ei ikinä tule vastaan. Ikinä.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Verrattaen hyvää

Parhaita, ja jokseenkin huomaamattomia, keinoja psyykksen kivun itselle tuottamiseen on vertaaminen. Vertaat tällöin nykyistä tilannetta siihen tilanteeseen, jonka toivoisi olevan.

Olisipa minulla enemmän rahaa. Onpa kaunis talo. Olisipa minulla tuommoinen talo/kroppa/vaimo jne

Eikä kyse ole vain siitä pinnallisesta vertaamisesta vaan siitä vertaamisesta, joka on syvällä psyykkeessä ja tuottaa kipua. Jos toisen lottovoitto harmittaa sinua, suoritat tätä vertaamista.

Luonnollinen tilasi on tyytyväisyys ja pienikin harmistus on merkkinä siitä olet jollain tavalla laittanut kyseenalaiseksi sen mitä on tai olet vaatimassa kokonaisuudelta jotain. Edes pienen pientä siivua.

Kaikki kapinointi sitä vastaan mitä on, on pään hakkaamista seinään. Eikä tämä tarkoita sitä ettenkö yrittäisi kaataa kaikin voimin natsihallintoa, vaan tämä kapina ei vaadi henkilökohtaista kapinointia kaikkea kohtaa.

Vertaaminen on sitä, että asettaa rinnakkain tilanteen niinkuin sen nyt käsittää ja tilanteen niinkuin sen toivoisi olevan. Tässähän pohjana on oma käsitys/tieto siitä miten tilanne on nyt... ei se kuinka tilanne juuri nyt on. Ja toive tähän päälle on jo hyvin kaukana todesta.

Kun kuvittelen tietäväni sen kuinka asiat ovat, tulen samalla luoneeksi parannuksen aka vastakohdan tilaani. Dualismi. Kun olen luonut tämän kaksinaisuuden tulen tuntemaan kipua niin kauan kuin tämä kuvitelma vallitsee.

Pohjalla on tietämättömyyteni. En lopulta tiedä miten asit ovat. Nyt enkä koskaan. Kuvitelmani tietämyksestäni saa minut vaikeuksiin, jotka olen kuvitellut itselleni.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kaikki virtaa tiehensä

Byron Katiella oli hauska ajatus:

Contemplate the images in your mind. Is that what really happened? Is that what really will happen? Really? Are you guessing again? Notice.

Voitko olla täysin varma siitä mitä tapahtui? Siis lienee aika selvä, että tulevaisuus on tietättömyyden pilvessä siis et täydellä varmuudella voi sanoa, että olet minuutin päässä hengissä. Vakaa usko moiseen voi olla, mutta siihen se sitten jääkin. Mutta siis mennyt, eikö siitä kuitenkin voi olla aika varma. Eikö taakse jäänyt polku kuitenkin ole siellä. Takana...

Katsopa tarkkaan enkä halua kenenkään uskoa viedä pois. Ehei. Kyse ei ole historiallisista- ja omahistoriallisista faktoista joiden todenperäisyys olisi jotenkin epävarmaa, vaan siitä varmuudesta joilla näissä faktoissa roikutaan.

Saatat huomata että et ole menneisyydestä vapaa kovan työn päätteeksi vaan olet siitä vapaa, koska sitä ei ole olemassa.
Tulevaisuuden varmuus on sidoksissa menneisyyden varmuuteen ja varmuus näiden molempien suhteen aiheuttaa lähinnä painolastia, koska varmuutta menneestä/tulevasta ei ole.

Täysi varmuus on vain siitä ettei mistään mitään varmuutta ole.

menneisyys, tulevaisuus, tässä ja nyt, byron katie

torstai 25. huhtikuuta 2013

Tarina Ei-mistään

jos meillä ei ole tarinaa
näemme vain tämän huoneen
-cmx

Se mitä olen, olen nyt. Se paine jalkapohjissani kun kävelen. Se haju jonka haistan nyt. Kaikki se mitä tunnen nyt.

Sen sijaan esim. illan suunnitelmani, ajatukseni ensi kesälomasta jne ovat tarinoita. Muistoni elämästäni, kuvitelmani tulevaisuudesta, ajatukseni minusta ovat tarinoita. Ne eivät ole tarpeellisia. Ghost in the Machine.

Tietenkin tarinat ovat tässä / minussa, mutta niiden suhde ei tule olla 90/10 vaan 10/90. Tarinat ovat äärimmäisen huonoja isäntiä.

Jos meillä ei ole tarinaa me näimme vain tämän huoneen...

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Hiljaisuuden Yhteiskunta

Suomalaista yhteiskuntaa kritisoidaan siitä miten bussissa ollaan hiljaa ja kukaan ei istu kenenkään viereen. Mököttävä, sisäänpäin kääntynyt, epäsosiaalinen, juro jne Tätä kaikkea sitten ratkotaa viinalla jonka voimalla uskalletaan sitten lopulta hakea tanssimaan vastakkaista sukupuolta. Ja tämä kritiikki pitää paikkansa.

Jää kuitenkin huomaamatta mikä tässä hiljaisuudessa on hyväksi. Se antaa tilaa. Kukaan ei tunge liian lähelle. Ei sanoin eikä teoin.

Meillä on kaksi koiraa. Toinen on sosiaalisesti fiksu. Se lähestyy vierasta koiraa hitaasti ja ikäänkuin kysyen saanko tulla haistelemaan. Se lähettää myönteisiä signaaleja. Toinen koiramme syöksyy suoraan kohti. Pentumaisesti. Se on kyllä ystävällinen, mutta sosiaalisesti itselleen vaarallinen. Ihmisetkään eivät halua, että heitä kohti syöksytään ensi tapaamisella. Toinen koira antaa tilaa, toinen tulee iholle.

Suomalaisen kultuurin ytimessä on tämä tilan antaminen. Sitä on opittava arvostamaan. Vapaus sen suhteen ei ole siinä, että on puhuttava sosiaalisesta pakosta kun nyt on sanottava jotain tai siitä, että on oltava hiljaa. Vapaus on sitä, että voi puhua ja voi olla hiljaa.

Eikä kyse ole tietenkään siitä että tilaa annetaan kituvalle ja kärsivälle. Ei. Jotta oppii olemaan hiljaa on opittava puhumaan, jotta oppii antamaan tilaa on opittava puuttumaan.

Nyt hiljaa hetki.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vapaa -nyt ja aina

Vapaus voidaan mieltää vastakohtaparien vapaus/vankila väliseksi suhteeksi, niin että vapaus/vankiluus voivat lisääntyä/vähentyä. Mutta tässä mielessä en puhu vapaudesta.

Se Vapaus, josta puhun voi esiintyä yhtä lailla eristyssellissä, ikuisessa vankeudessa kuin aurinkoisella trooppisella rannalla. Tämä vapaus ei ole sidoksissa ns ulkoisiin olosuhteisiin, sillä vapaus, joka voi vähentyä ei ole vapautta. Todellista Vapautta ei voi menettää. Mitenkään. Sitä ei voi myöskään saavuttaa. Sinulla on se jo. Olet äärettömästi ja ikuisesti Vapaa. Nyt ja aina.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Rakastan/En rakasta

Rakkaus-sanasta oli puhetta Twitterissä. Heitän Twittervirtaa mietelauseita joissa monesti on sana Rakkaus. Nyt näin.:

"En usko Rakkauteen... Tiedän sen olevan totta."

Kun käytän sanaa rakkaus en juuri koskaan puhu parisuhderakkaudesta. Jos tarkoitan parisuhderakkautta sanon joko noin tai sanon sitä emotionaaliseksi rakkaudeksi.

Kun käytän sanaa Rakkaus voisin käyttää synonyyminä esim.sanoja: Kokonaisuus,  Tyhjyys, Täydellisyys, Ei-Mitään, Hiljaisuus,  Jumala, Merkityksellisyys, Merkityksettömyys, Ykseys, Jakamattomuus, Sydän, Universumi,  Kosmos tai vaikka Kuolema. Sana Rakkaus on kovin latautunut. Kuten sana Jumala ja sitä käytänkin harvemmin, koska se on niin väärinymmärretty.

Sana Rakkaus on tienviitta joka osoittaa suoraan Sydämesi.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Entäs jos...

Juuri tämä on se työ jossa tulen viettämään lopun elämääni? Entäs jos tämä rahatilanne tulee säilymään lopun elämääni? Entäs jos juuri nämä asiat tulevat olemaan minulle ongelmaisia loppuun asti? Entäs jos minun on vain opittava elämään tämän tiedon kanssa?

Eikä tässä ole kohtaloonsa alistumisesta. Tää on sit tätä. Vaan kohtalonsa hyväksymistä. Nyt. Tämä on juuri nyt tätä. Tämä voi muuttua, mutta juuri nyt tämä on tätä.

Alistumisessa ja Hyväksymisessä ero on siinä että alistuminen myöntää tilanteen ja ikäänkuin sulkee vaihtoehdot pois. Hyväksyminen myös myöntää tilanteen mutta pitää lopputuloksen täysin avoimena.

Elämä on lahja, mutta etukäteen ei voi tietää mikä lahja se on.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Sinä olet se guru jota kenenkään ei tarvitse seurata

Katsoin Yle Femmalta tulleen dokumentin Deepak Choprasta. Hänen poikansa oli sen kuvannut ja tietyllä terveellä tavalla se oli gurun romuttamista parhaimmillaan. Ei haukkumista, ei tarkoituksellista, vaan näytettiin kaveria vain arjessa. Deepak Chopra ei minulle ole koskaan ollut mikään isompi tekijä. Olen hänet tiennyt jne mutta en ole kuin pari hänen kirjaansa lukenut. Eikä tarkoitukseni ole sanoa, että Chopra ei olisi mistään kotoisin vaan sitä, että D.Chopra on myös ja vain tavallinen ihminen.

Ristiriita oli selkeä kotisivun ja julkisivun välillä. Ei niin, että kyse olisi mistään huijauksesta vaan siitä miten nämä kaksi vain ovat niin eri rooleja. On niin eri asia olla suuri opettaja ja sitten olla vain isä. Gurun ns opettavat lauseet tuntuvat kovin ontoilta kun niitä sanotaan omille lapsille. Gurun rooli romuttuu hyvällä tavalla kun häntä tarkkailee arjessa: kaupassa, laskuja maksamassa, lasten kanssa jne Tällöin nimittäin jää jäljelle vain ja ainostaan ihminen.

Ihmisestä tulee guru paljolti sen seurauksena, että on paljon niitä jotka haluavat sen viitan hänen päällensä ripustaa. Vaikka guru itse saattaa sanoa, että jokaisen on itse avattava oma porttinsa sydämeensä, gurun seuraajat mieluusti haluaisivat sälyttää tämän vastuun gurulle. "Ei kun avaa sinä." Yhteistä ns seuraajille on vastuunpakoilu ja vastuun sälyttäminen jollekin ns viisaamalle. Niin kauan kuin vastuuta siirretään ns ylemmälle ei tarvitse itse tehdä mitään. Tietystä eksistentiaalisesta yksinäisyydestä tahdotaan gurun avulla pois ja vaikka guru sanoisikin ettei pois voi päästä, ketää sinun yläpuolella ei ole.

Sinun avattava sydämesi portti yksin koska ketään muuta ei ole... Ja älä huoli. Porttia ei ole eikä sinuakaan :)

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Arvostus

Eikä kyse ole siitä, että jollain tunnelmallisella hetkellä muisteloidensa vallassa sanoo itselleen: "Oh. Olisinpa osannut arvostaa sitä silloin... Silloin kun minulla se oli... Huoh." 

Ei todellakaan. Ei. 

Kyse on siitä: Osaatko arvostaa tätä hetkeä nyt? Ja jos muistelet jotain mennyttä ja sen menettämistä kaihoten ET arvosta tätä hetkeä. No mitä tässä hetkessä pitäisi sitten arvostaa? Ei mitä, sillä jonkin tietyn arvostaminen nostaa esiin "jonkun erityisen erikseen" tässä hetkessä, vaan arvostaminen tulee suunnata Tätä Hetkeä kohtaan Kokonaisuutena.

Katso vaikka.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Tasapainoa hakemassa

Tasapaino horjuu vielä enemmän kun alkaa hakemaan tasapainoa.

Kun on epästabiili olo nyt (väsyttää, nälkä, emotionaalisesta tasapainoton) niin tätä oloa ei välttämättä korjaa millään. Jokainen ns korjausliike saa vain koko emotionaalisen rakenteen horjumaan enemmän. Ainoa korjausliike on se, että antaa sen olla. Pari tuntia ja se on ohi. Sade ikäänkuin lakkaa. Ja tämä siis niihin ns pahoihin oloihin jotka tulevat... ne myös menevät.

Kun elin Kriisiä, jota voisin sanoa Suoksi, tapahtui äärimmäisen pahan olon ja ultimaattisen kirkkauden vaihtelu. Tässä oli samaa logiikkaa kuin ajoittaisissa pahoissa oloissa mutta se tapahtuu ikäänkuin tilanteessa joka vaikuttaa ratkeamattomalta ja sen ns. yleisväri on hyvin synkkä.

Pointti on kuitenkin se että sadepilvet katoavat. Joskus nopeasti joskus hitaasti.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Nauru

Seuraavan keskustelun bongasin Twitteristä. Suuri kiitos twitterystävilleni. (E tässä tapaukssessa en siis ole minä.)

E: Nauroin juuri vartin sille, että nauratti.

P: Onneksi olkoon. Keksit juuri ikiliikkujan.

E: Onneksi sain sen loppumaan, vaikka oli kyllä työn takana.

P: Voisikohan naurua myydä?

E: Kuten Chisu kyyneleitä?

P: Mutta minne naurun voi säilöä?

E: Sydämeen.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Money for Nothing

Kirjoitin eilen Twitteriin:

Jos joutuisi valitsemaan 30milj.€uron ja sen väliltä että selviäisi mikä pojan 9v.vatsaa vaivaa, valinta ei olisi ollenkaan vaikea.

Enkä nyt varsinaisesti tässä yhteydessä kaipaa hoitokeinoa tai parannusta kipeään vatsaan. Semmoiset ehdoitukset suoraan sähköpostiin. Kiitos. Pointti tässä kirjoituksessa on raha.

Suurempi rahamäärähän näyttäisi antavan suuremmat mahdollisuudet. Parempi/kalliimpi hoito jne. Suurempi rahamäärä näyttäisi todennäköisesti paremmalta ja ainakin itse valitsisin Lottopotin jos sitä tyrkytettäisiin. Isompi rahamäärä tuntuisi antavan isomman varmuuden kuin pienempi.

Mitä sitten nillitän? Mikään määrä rahaa ei suoranaisesti auta yhtään hengenvetoa pidemmälle. Paraskaan hoito mitä rahalla saa, ei takaa mitään. Ja kaiken pohjalla on ajatus rahasta ja sen suuremmasta määrästä ratkaisijana. Tämä on vain ajatus. Itseään voi toki kiduttaa sillä miten rahalla voisi ostaa sen ja sen mutta ketä tämä ajatus auttaa?

Jos globaali katastrofi pyyhkäisisi ylitsemme niin yhtäkkiä tuo vieressäni oleva kivennäisvesipullo olisi äärettömästi arvokkaampi kuin yksikään seteli.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Matka omaan itseen kulkee Helvetin kautta

Joskus elämässä ihminen voi joutua suolle.

Suunta katoaa, yhteys ulkomaailmaan pätkii ja ennen kaikkea kantavaa maata ei ole. Tai se mikä hetken näyttää kantavalta sortuu kun sille laittaa koko painonsa. Vajoaa. Upottaa. Mikään ei kanna.

Suolle voi joutua menettämällä mm. työpaikkansa, omaisuutensa, parisuhteensa, lapsen sairastuttua vakavasti, lapsen kuoltua tai kaikki näistä ja kuitenkaan mikään sinällään ei vie suolle. Ulkoisesti voi olla ettei tapahdu mitään ja yhtäkkiä on suolla ja sieltä ei pääse pois.

Sieltä ei pääse ennenkuin se on kuljettu läpi. Matkan pituutta ei kerrota. Matkaa ei voi nopeuttaa mitenkään. Aamu sarastaa vasta kun se sarastaa. Ja kulkija on suollaan yksin. Muut eivät ymmärrä. He saattavat sanoa, että kyllä se siitä, mutta kyllästyvät lopulta siihenkin. Ainoat ymmärtäjät ovat ne, jotka ovat itse kulkeneet omalla suollaan. He nyökyttävät ja ymmärtävät etteivät voi auttaa. Suo on kuljetta itse päästä päähän.

Suo voi olla fyysinen, psyykkinen tai henkinen. Tai kaikkia niitä. Tai vain osaa jne.

Suolla on kuitenkin kestonsa. Se päättyy aikanaan. Matka on kuljettu. Kantavaa maata on löytynyt lopulta.

Suolle joutuminen on matka. Se on matka omaan itseen.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Epävarmuuden varaan on turha rakentaa

Ensiksi elämän epävarmuutta saatetaan paeta huvipuistomaisuuteen ja yritetään unohtaa se ettei jää kanna. Se natisee. Sitten epävarmuus huomataan ja tunnistetaan. Aletaan hokemaan miten epävarmaa kaikki on, miten minkään varaan ei voi rakentaa. Tässä ei kuitenkaan huomata että koko maailmankuva yritetään sysätä sen "varmuuden" varaan, ettei mikään ole varmaa. Yritetään epätoivoisesti hakea varmuutta natisevasta jäästä. Se sentään myöntää elämän arvaamattomuuden, mutta se yrittää edelleen hakea sitä kiintopistettä, jolla seistä.

Ja se kiintopiste on olemassa, mutta yksilö lähtee vain merta edemmäs kalaan. Se kiintopiste on tässä, ja vain tässä. Heti kun hän lähtee tästä käsinkosketeltavasta mielikuvituksensa voimin yhtään pidemmälle, hän ajautuu hyvin heikoille jäille. Epävarmuus asustaa kaikessa voimassaan niillä mielen karikoilla, jotka upottavat vahvimmankin laivan. Epävarmuuden varaan rakentaminen olisi kuin laivan ankkuroiminen [tämän] karikon keskelle hirvittävässä myrskytuulessa.

Sinulla on varmuus jo. Älä hukkaa sitä, hakemalla sitä mistään muualta.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Ihanan vaarallista

Tita kommentoi edelliseen postaukseen: 

Vapaus voi olla vankila. Elämä ilman seiniä ja kattoa on raakaa sekä suojatonta

Johon vastasin: Niin onkin. Tervetuloa Elämään. Seiniä ei ole, mitä vain voi tapahtua. Tämä on oikeasti vaarallista touhua. Pikkulapselle on tarjottava rajoja/suojaa, koska maailma on vaarallinen ja turvaton, mutta vähän isompana se on kohdattava.

Elämä on lopulta vapaapudotusta
Kaikki vaihtoehdot ovat auki. 
Juonta ei ole kirjoitettu loppuun.

Mistään ei voi pitää kiinni, koska kaikki putoaa.

Älä huoli.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Vapaus

Kun elämässä kaiken menettää 
silloin vapaus on ainot mitä käteen jää - Haloo Helsinki

...sitten kun

perjantai 15. maaliskuuta 2013

1000 ja 1 kirjaa tiellä

Olin aiemmin ns. kova lukemaan. Luin kirjoja tahtiin 1/päivä tai kaks riippuen tietenkin kirjan pituudesta.

Koulussa olin keskiverron oppilas eikä minua juuri kiinnostanut lukeminen. Aluksi minussa heräsi filosofinen kipinä ja se sai minut ahmimaan kirjoja. Halusin ymmärtää paremmin. Oikeastaan tämän tien päätteenä oli kevät jona hain teologiseen. En päässyt, ei niinkään siksi, että en olisi ymmrätänyt, minulta puuttui vain halu/kyky tieteeliseen tiedon jäsentelyyn. Ja olen surkea vastaamaan kokeissa... Harmitti tuolloin, mutta kaikki oikeastaan muuttui tuon kevään jälkeen kun huomasin/löysin ihmisiä, jotka oikeasti olivat löytäneet jonkinlaisen rauhan/tasapainon. Minussa heräsi halu löytää ns vastaus. Into lukea oikeastaan kiihtyi. Ennen olin lukenut enemmän intellektuaalisista syistä mutta nyt luin, jotta todella löytäisin vastauksen jolla olisi merkitystä juuri minulle. Tätä jatkui aikansa (siis ehkä 10 vuotta) ja lopulta into alkoi hiipumaan. Tahti lukea hidastui. Ja jo ennen aivoinfarktia se katosi. Syytä lukea ei ollut. Enkä oikeastaan enää lue. Ei kiinnosta.

Olenko sitten löytänyt vastauksen? Joo ja ei. Vastaus tietenkin on ollut se ettei sitä ole koskaan ollutkaan. Mitään perille saapumista ei tapahtunut, mutta yritys päästä perille haihtui pois jolloin tietenkin olen siinä pisteessä jossa olen aina ollutkin. Niinkuin sinäkin olet.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Vastavuoroisuudesta

Tämä blogi elää lopulta jonkinmäärin vastavuoroisuudesta. Kommentit herättävät uusia ajatuksia. Muuten huutelen vain ilmaan. Yleisö jolle kirjoitan on osa kirjoitus/avautumisprosessia.
Eilinen postaus syntyi lähes kokonaan vuorovaikutuksesta Twitteristien kanssa. Blogi aktivoituu aina kommenteista. Monesti seuraavan postauksen juuret ovat edellisen postauksen kommenteissa. Edellinen Blogini joka seurasi lähietäisyydeltä omaa elämääni toimi tässä vastavuoroisuudessaan vielä paremmin. Se oli sekä itselleni että lukijoille kasvattava kokemus.
Pointti on siinä ettei kauppoja tulisi jos ei olisi joko myyjää tai ostajaa. Molempia tarvitaan. Joku blogi saattaa perustua yksipuolisuuteen, yksipuoliseen julistukseen, muttei tämä.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Lempeydestä itseään kohtaan

Näen että on olemassa karkeasti kahdenlaista positiivisuutta. Toinen on pinnallista ja toinen syvällistä. Toinen ulkokultaista ja toinen aitoa. Toisen tarkoitus on esittää sitä kuinka hyvin menee ja toinen ei ole ollenkaan kiinnostunut moisesta. Se on tyytyväinen.

Aidon positiivisuuden voi pukea yhteen sanaa: Lempeys. Kyse ei ole missään määrin mitenkä tuota lempeyttä tuo esille, sillä kyse tässä kuitenkin on temperamentistä. Villimpi tuo sisäistä paloaan villimmin esiin kuin se joka jo luonnostaan on astetta rauhallisempi.

Positiivisuus joka jää vain ulkokultaiseksi ja pinnalliseksi on lopulta vain kätkettyä negatiivisuutta. Maailman pahuus yritetään peittää omalla positiivisuudella. Hyvän oletuksen varjolla pyritään unohtamaan kaikki se sairas mitä maailmassa kohdataan ja tämänkaltainen positiivisuus rapautuu vain katkeruudeksi.

Twitter keskustelussa Ulla toi Armo-termin esiin jonain mitä helposti viljellään mutta joka niin helposti nähdään vain kristillisenä. Itse näen Armon jonain jota tulisi osoittaa lähinnä itseään kohtaan. On mahdotonta olla armelias muille jos ei ole sitä ensin itselleen ja toisaalta voi antaa anteeksi koko maailmalle muttei voi antaa anteeksi itselleen.

Lyhyen tähtäimen positiivisuus pyrkii hyötymään myönteisyydestä jotenkin. Enemmän seuraajia ja rahaa. Pitkän tähtäimen positiivisuus ei pyri mihinkään ja juuri siksi se on Onnellinen.

Koskaan ei ole liian myöhäistä olla lempeä itseään kohtaan.

PS. Ja haluan lopuksi esittää kiitoksen Kaikille niille Twitterihmisille joiden kanssa/kautta tämä kirjoitus syntyi.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Only dead fish go with the flow

...luki kirjastotädin rintanapissa. Jos et ole huomannut niin tuo tarkoittaa kahta täysin vastakkaista asiaa.

1. Se täysin intohimoton kala joka nöyristelee naapurien mielipiteiden edessä on sisäisesti kuollut. Se ei ajattele mitään itse. Se tekee näin, koska "näin on aina tehty". Se on normaali ja haluaa olla normaali. Sen normaalius on turvallisuushakuista. Se on eloton/kuollut jo valmiiksi.

2. Henkisesti Kuollut sen sijaan tarkoittaa sen piipittävän päänsisäisen äänen kuolemaa. Sen äänen joka kehoittaa seuraamaan massaa ja olemaan normaali & eloton. Zombieääni. Ole zombie tai ole vapaa! Only dead fish go with the flow tässä yhteydessä tarkoittaa kuolemista tälle zombiemaailmalle (suurelle babylonille) ja virran mukana meneminen tarkoittaa ajelehtimista Elämän virran mukana, kaiken kapinoinnin lakkaamista ja täyttä hyväksyntää Kaiken edessä. Antautumista sille mitä on, sillä se on kaikesta huolimatta. Niin kuin suufit sanovat: Kuin ruumis pesijänsä käsissä. Myötäilet Elämän joka liiketta. Jos se työntää menet mukana, jos se vetää menet mukana.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Yksi viesti, miljoona tapaa sanoa se

Se viesti jota oikeastaan jatkuvasti toistelen on aina sama. Eikä se ole että: On vain tämä hetki, Vain tämä hetki on todellinen jne vaan se mitä yritän sanoa, alkaa kun on aivan hiljaa ja sanoja ei saa enää käyttää. Ei tälle hetkelle ole sanoja, ei mikään yhtälö kuvaa todellisuutta eikä sade kaipaa käännöstä. Olen todella hyvä siinä missä kaikki ovat hyviä. Voisin lyödä tämän rahoiksi jos vain kaikki muut eivät olisi myös tässä hyviä. Mitään myytävää tai salaisuutta ei ole. Jokainen voi aistia tämän hetken ja huomata ainoan todellisen. Tätä hetkeähän ei ole. Tämä hetki on abstraktio. On eri asia puhua siitä kuin huomata, nähdä, maistaa ja haistaa se mikä näkyy, maistuu ja haisee nyt.

Vain yksi viesti.
Se on tämä.
Kuuntele vaikka.
Kuuntele hiljaisuutta.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Zen ja pysähtymisen taito

Mökkiläinen saattaa touhuta koko päivän, hakata halkoja, kaataa puita jne. Illalla hän sitten käy saunassa. Istahtaa terassille nauttien yhtä olutta samalla pääskyjen lentoa katsoen. Hän toteaa: "Onpas mahtavaa olla mökillä!" Hän on touhunnut koko päivän ja tämä on ensimmäinen kerta kun hän Pysähtyy. Hän ei huomaa tätä vaan päättää tulla jatkossakin mökille touhuamaan.

Työmies tekee töitään. Yrityksistä huolimatta työ ei onnistu. Hän tappelee aikansa, hikoilee, lyö hanskat tiskiin ja toteaa pitävänsä tupakkatauon. Hän istuu paikalleen. Polttaa savukkeen ja rauhoittuu. Tämän jälkeen työ sujuu kuin leikki. Hän istuu hetkeksi paikalleen.

Paljolla työllä ja yrittämisellä on arvonsa, mutta suunnaton arvo on kyvyllä olla tekemättä mitään. Täysin tarkoituksettomalla olemisella. Kaikki luova ja uusi asuu siinä pisteessä, jossa uskaltaa pysähtyä.

Jos henkisestä tiestä on jotain hyötyä se saa kulkijansa lopulta pysähtymään. Kulkija sinällään ei voi pysäyttää kulkuaan sillä kulkija = liikkuva prosessi. Liike vain jonain hetkenä lakkaa eikä erillistä kulkijaa enää ole.

Vauhdin pysähtyminen tarkoittaa sitä että huomaa olevansa siinä missä on.

torstai 21. helmikuuta 2013

Meditaatio - hyvin lyhyesti

En harrasta mitään muodollista meditaatiota. Siinä ei ole mielestäni mitään väärää tai oikeaa. Itselle aiemmin tärkeää oli semmoinen itsehavainnointi joka kasvavassa määrin oli aluksi pientä, mutta vei yhä enenmmän aikaa ja lopulta se oli jatkuvaa 24/7. Aluksi se oli kovin puuttuvaa ja omia tuntemuksia käsittelevää, mutta yhä enemmän se oli vain havainnointia. Analogia olisi se että aluksi se oli kuuntelemista ja puhumista sittemmin pelkkää kuuntelemista.

Epäilen et kuolemani hetkellä tuskin haikailen menetettyjen meditaatiohetkien perään... ja oikeastaan voisin sanoa, että ei ole minää joka meditoi, ja kun sitä ei ole, on vain meditaatio.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kysymys Olennaisesta

Pieni kysymys...

Kumpi on olennaisempaa: Se koliseva ovi jonka kuulet nyt, se tasainen läppärin hurina, joka täyttää ilman, se paine jalanpohjissa keittiöjakkaraa vasten ja vauvan murina VAI "suunnitelmani täksi illaksi, suunnitelmani seuraavaksi hetkeksi, seuraava ostoslista, kuvitelma lottovoitosta, viikonloppu, eläke jne" 

Huomasit jo varmaan eron ja vastaus on tietenkin, että molemmilla on paikkansa, mutta kaikella sillä tulevalla, ei-vielä-näkyvällä on kohtuuttoman iso osa (ja merkitys) verrattuna siihen todelliseen, haistuvaan, maistuvaan, tässäolevaan, joka oikeasti on jo tässä.

Wake up.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Pysähtymisestä ja Hetkistä Nauttimisen Taito

- Poikani kautta olen oppinut ymmärtämään, mistä onni tulee. Ne ovat pieniä asioita. Toisen huomioon ottamista, ihmisten kanssa olemista, kaunis sana silloin tällöin. Asioita, jotka tuppaavat unohtumaan kiireessä. -Anne Brunila IS

Linkitin tämän uutisen Facebookiin. Kommenteissa sanottiin mm. Ihmisillä on ihan liian kiire koko ajan :( Ihmisille pitäis opettaa pysähtymisen ja hetkistä nauttimisen taito :(
-Kyllä elämä opettaa.
- Mutta ei kaikelle :(
- Tiedän mitä tarkoitat, mutta elämä opettaa kaikille pysähtymisen ja hetkestä nauttimisen taidon tappamalla
 jonkun rakkaan läheisen tai antamalla tälle kuolettavan taudin. Jolloin se kysyy: Vieläkö on kiire? Mikä  on 
tärkeää? Onko tässä jotain epäselvää? Ja tässä ei ole mitään reilua. Ei mitään. Eikä tämä ole julmaa vaan tätä se Elämä on. Me kaikki kuolemme lopulta. Opimme arvostamaan tätä tai ei.

Eikä kyseessä ole mikään kielteinen sanoma. Ei. Kyse on itseasiassa myönteisestä sanomasta kun nämä seikat myöntää itselleen. Ei nimittäin haittaa että pitää siitä mitä on :) ja nauttii elämästään, eikä jatkuvasti yritä juosta sitä karkuun.



sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Iankaikkinen

Jos oletat minun olevan jotain mieltä, olet ymmärtänyt minut väärin. Jos ymmärrät minun osoittavan johonkin suuntaan johon olisi kuljettava, olet ymmärtänyt minut väärin. Jos olet olettanut minun haluavan sinun olevan juuri jotain/jollain lailla, olet ymmärtänyt minut väärin.

Olen samaa mieltä kuin hetkittäinen tuulahdus tai leikkisä puro.
Osoitan samaan suuntaan kuin auringon lämmittämä hiekka.
Haluan sinun olevan jotain muuta yhtä paljon kuin pihan katkennut tammi haluaa sinulta jotain.

Sinä riität semmoisena kuin olet.
Nyt aina ja iankaikkisesti.

torstai 14. helmikuuta 2013

Hiljainen tienoo

Ei meidän tarvitse olla hiljaa ollaksemme se hiljaisuus joka olemme. Yrityksemme olla hiljaa rikkoo sen hiljaisuiden, jota olemme.

maanantai 11. helmikuuta 2013

En usko Rakkauteen

Ja ennen kuin minut on raahattu nihilistien, pessimistien yms. leiriin minun on sanottava etten usko rakkauteen, koska vain Se on todellista. Uskoa johonkin on mielestäni ikäänkuin toissijaista tietoa.

Ei minulla ole mitään tarvetta todistaa oikeaksi sitä minkä näen todelliseksi. Toisin olisi jos Rakkauteen vain uskoisin.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Lempeä Armo

Itsensä muuttaminen on sitä, 
että oppii olemaan lempeän armollinen itseään kohtaa, 
eikä koskaan ei ole liian myöhäistä olla 
lempeän armollinen itselleen.

Anna armon käydä siinä oikeudessa, jossa olet haastanut itsesi.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Pari sanaa onnesta

Se Onni mistä puhun tai kirjoitan ei olennaiselta osin ole kiinni syystä tai seurauksesta. Se ei seuraa jostain tehdystä tai tejkemättömästä. Sitä ei voi mitenkään saada aikaa. Sitä ei voi saavuttaa. Löytää. Sitä kohti ei voi kulkea. Se ei ole valona tien päässä. Vähän kuin kala etsisi vettä jossa ui tai yrittäisi kaikin voimin avata  porrtia joka on auki.

Etsittävää Onnea toki on. Tämän onnen voi löytää. Sitä voi etsiä ja sen voi kovalla työllä saavuttaa... Mutta tämä onni on kuin vuoristoradan huippukohta. Se tulee ja menee. Se eteen voi nähdä kovasti töitä ja sen voi ehkä saavuttaa. Tämä onni on ehkä saavutettavissa.

Onnea et tarvitse saavuttaa.
Onnea ei tarvitse ylläpitää.
Onnea ei tarvitse ymmärtää.

Kaiken se kestää.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kuoleman odottaminen on pelottavampaa kuin itse kuolema

Edellisen postauksen jälkeen sain pari asianmukaista palautetta siitä miten sitä kuitenkin elämä jatkuu geeneissä lasten kautta, opetuksissa jne. Tätä ei käy kieltäminen.

Ero on kuitenkin siinä mitä tarkoitan objektiivisella- ja subjektiivisella kuolemalla.

Ensimmäisessä tapauksessa katoan maailmasta jättäen jälkeni maailmaan. Jälkeni kulkevat hautamonttuuni, mutta matkalla sinne saatan jättää jälkeni lapsiini, ystävien/tuttavien muistoihin jne. Minä katoan maailmasta.

Toisessa tapauksessa (subjektiivinen) maailma katoaa minulta. Arkun kansi menee kiinni kesken lauseeni. Kaikki tekemäni muuttuu täysin merkityksettömäksi, kaikki katoaa silmistäni. Enkä todellakaan tarkoita minkäänlaista nihilismiä. En vain varsinaisesti voi suoraan sanoa mitä tarkoitan. Sanoja ei vain ole.

Ja mitä onkaan kuoleman odottaminen. Mitä on tämän subjektiivisen kuoleman odottaminen tai siihen valmistautuminen? Se on vähän sama kuin valmistautuisi aamulla illalla tapahtuvaan nukahtamiseen. Koko päivän sitä voi juosta karkuun mutta se on kuitenkin väistämätöntä. Haluttomuus kuolla selviää kysymyksestä: Jos nukahtaisin, enkä enää ikinä koskaan heräisi, mistä haluaisin pitää kiinni?

Joku kuukausi takaperin töissä minua alkoi pyörryttämään. Ei pahasti mutta tunsin kuitenkin pientä huojuntaa. Epäilin jotain aivoperäistä. Työpäivä päättyi ja menin suihkuun. Kun satuin jäämään suihkuhuoneeseen yksin tajusin että jos nyt menettäisin puhekykyni -> halvaantuisin -> kuolisin, tämä olisi tässä. Kaikki vaan loppuisi. Selitystä ei annettaisi.

PS. Myöhemmin tajusin olleeni suljetussa tilassa vahvojen kemikaalihöyryjen kanssa. Huimaaminen johtui tod.näköisesti siitä.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Se mitä jäljelle jää

Yksi tuttu kuoli viime vuonna.

Hän ei ollut tunnettu ihminen. Hänen tuttavapiirinsä oli hyvin suppea. Pienimuotoiset hautajaiset. Vaimon hyvä puhe. Nuorimman poikani pieru kesken puheen :) Kirkko oli noin 20 metrin päässä hänen taakse jääneestä kodistaan. Hänen pieni jäämistönsä jaettiin. Joitain lautasia, tuuletin, munakello, näkkileipää jne.

Viedessäni tuuletinta kellariin iski tajuntaan ettei ihmisestä muuta jälkeä jää. Vähän tavaraa jää se on siinä. Enkä tietenkään halua vähätellä surevien tuskaa, mutta sen jälkeen kaikki mitä jää on jotain tavaroita. Stuff. Se ihminen on poissa. Selitystä ei anneta.

Hieman mieletöntä, mutta huomaa, että hyvällä tavalla. Elämä on mieletöntä. Se ei mahdu järjen ahtaisiin raameihin. Kuoleman edessä järki on aseeton. Selittely ei auta. Hyvyys on juuri siinä että Rakkaus on mielettömyyden puolella. Elämä on yhtä tavoittamaton ja laaja kuin horisontti.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Hyväksyntä

Kelpaat semmoisena kuin olet. Sinun ei tarvitse muuttaa mitään. Neuroosisi ovat ihan OK. Sinun ei tarvitse muuttaa yhtään mitään.

Ovi on auki. Pysy sisällä tai tule ulos. Ihan sama. Ovi on karmeineen äärettömän salin keskellä ja tuo ääretön sali on Rakkaus.

Ole sitten vaikka kuinka kaunainen, vihainen, masentunut, tylsistynyt, tympiintynyt tai millään tavalla kielteinen niin se on ihan OK.

Kaikki on ihan OK.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Uskontotunti ei kestä tuntia

Tuli mieleen, että Se mistä puhun... Kyse jossain määrin uskonnosta. Ja oikeastaan ei ole. Kaikki uskonnot yrittävät vain viitata suuntaan johon minun mielestä ei voi edes viitata. Mitään suuntaa ei ole.

Kirpputorivertausta käyttäen: Kyse on uskonnosta, mutta minun pöydälläni ei ole mitään. Toisilla pöydillä on krusfikseja, ikoneita, Raamattuja, Koraaneja, rukousmattoja, Buddhapatsaita ja suitsukkeita. Minun pöytäni on tyhjä. Myytävää ei ole. Voit auliisti kävellä ohi. Voit puhua kanssani jos haluat, mutta mitään tarjottavaa minulla ei ole.

Ja se mikä tässä oikeastaan uskontoa on, on se, että pöytäni sijaitsee samassa salissa kuin eri uskonnot ja filosofiat.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kuinka voin parantaa työyhteisöä?

Tämä kysymys on väärä.

Ikäänkuin työyhteisöä sorkittaisiin ulkopuolelta. Ikäänkuin se olisi jokin tarjottimella oleva elämän ulkopuolinen johonka sitten puututaan oikeilla toimilla, jotta siinä saadaan toivottu muutos aikaan.

Kyse ei ole muutoksessa siinä vaan muutoksessa sinussa. Kyse ei ole vain työstäsi vaan koko elämästäsi. Vain työelämäsi ei muutu vaan sinä, kaiken keskiössä, muutut. Ja kun sinä muutut, muuttuu koko Elämäsi. Kun sinä oikeasti muutut, seurauksia on mahdotonta sanoa työyhteisöllesi. Sinä voit jättää työsi, koska se ei välttämättä ole kaikki kaikessa. Mitä se ei olekaan.

Todellinen muutos on vapautumista niistä oletuksista joiden mukaan minun olisi elettävä. Omissa silmissäni.

Myynnissä Ei-oota

Tänään oli pakko laittaa jotain sillä jos nyt tarkistamatta muistan niin on "telakalle" menon vuosipäivä :)
Eilisen ei-ole-mitään-myytävää postauksen jälkeen tuli "tiukkaa" palautetta siitä kuinka "kirjoittamisestani on kuitenkin hyötyä" enkä voi sanoa että pöytä varsinaisesti olisi tyhjä.

Olennainen kuitenkin tuli sitten keskustelussa (aka Twitter) ilmi. Naisen suusta. Tietenkin :) On aivan sama onko pöytäni tyhjä, jos asiakkaat kokevat saavan siitä jotain. En voi mitään niille määritelmille joita asiakkaat tekevät pöytäni tarvikkeista. Asiakkaat antavat tyhjälle pöydälleni merkityksen/merkityksiä joille minä en voi mitään. Nämä merkitykset eivät ole minun asiani.

Toinen esimerkki. Olen portinvartija. Portti on jo iäisyys sitten ruostunut auki ja kehoitan ohikulkijoita vain jatkamaan eteenpäin. Porttihan on auki. Moni jää kuitenkin kohdalleni kyselemään: Kuinka portista kulkea? Miten päästä läpi? Mitä on portin takana? Virkaani yritetään korostaa vaikka yritän vain sanoa, että portti on ruostunut auki jo iäisyys sitten, enkä ole pitänyt virkapukua vuosikymmeniin.

Kuinka avata portti joka on jo auki?

tiistai 29. tammikuuta 2013

Lyhyt kertaus menneestä

Viime vuonna vapun jälkeen syntyi 3s lapsi ja kastetilaisuudessa, jonka veti sama pappi jonka piti hoitaa meidän salahäät 2010, menimme naimisiin. Jälleen yllätyksenä vieraille.

Lopulta myönsin tunteen tasolla etten voi jatkaa Lajia enää. Järjeilin tämän jo hyvin pian onnettomuuden jälkeen mutta tunteiden tasolla päästin irti vasta pari viikoa sitten.

En ole päättänyt jatkaa blogia mutta en myöskään lopeta sitä. Nyt se vain on enemmän kuin telakalla. Kirjoitan nyt ja muuta vastausta ei ole. Elämä jatkuu kunnes loppuu.

Nyt ja aina.

Kaikkea hyvää juuri sinulle.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Tyhjää täynnä

Ongelmallisena näin pitkään ettei kysyntä ja tarjonta kohdanneet. Epätoivoisesti etsin foorumia jolla saisin ääneni kuuluviin. Sanomani tuntui menevän hukkaan jos ei ollut ketään kelle sitä kertoa. Ei ollut mitään virallista koulutusta, enkä edes osannut määritellä, että mitä osaa, tai että mikä on ns message. Johonkin elämäntaidolliseen tms se liittyisi, mutta
Kunnes tajusin, ettei minulla ole mitään sanomaa. Mitään myytävää ei ole.
Olo oli vähän kuin olisi kirpputorilla tyhjän pöydän kanssa. Ei sen pidä kiinnostaakaan ketään :) On aivan turhaa yrittää määrittää osaamistaan kun sitä ei viime kädessä ole ollenkaan.

torstai 24. tammikuuta 2013

Rakkaus ei erota mitään

Haluatko erottaa itsesi Rakkaudesta?

Haluatko erottaa itsesi siitä Rakkaudesta joka sydämessäsi asuu?
Haluatko erottaa itsesi itsestäsi, koska sinä olet Rakkaus.