tiistai 17. tammikuuta 2012

Vapaus ahdistua, vapaus olla täysi p*ska... Vapaus olla oma itsensä

Tietenkään ei voi olla masentunut eikä vapaa samaan aikaan, vai voiko?

Tietyissä henkisissä piireissä korostetaan sitä miten ei voi olla emootioiden vankina ja he ovatkin oikeassa siihen pisteeseen asti kuin heidän pitäisi olla ihmisiä. Emootioiden vaarallisuudessa on ongelmana se että tullaan omiin tunteisiin nähden liian objektiivisiksi. Etäännytään itsestä henkisen tien nimellä. Tullaan henkisiksi ihmisiksi. Ollaan hieman parempia, mitä ei tietenkään myönnetä, mutta kuitenkin katsotaan tunteidensa vallassa olevia vähän nenän vartta pitkin.

On tietenkin täysin hukassaolemista jos velloo emootioissaan ja pitää niitä totena, mutta hukassaolemista on myös se että tunteita pitää vaarallisina, vieraina ja petoina itselleen. Tunteistaan ei voi olla vapaa jos ne jollain tasolla tuomitsee, sillä ne eivät tule vain ulkopuolelta, niitä ei ole vain opittu vaan ne ovat osa itseä. Niin kuin oikea käsi.

Ja tältä pohjalta lähti edellinen postaus... Kyse ei ollut ensinnäkään siitä, että etten tietäisi tunteen tympeytyneisyydestä olevan aivan turha, tuo tympeytyneisyys kesti n. 4 minuuttia ja ilo siitä että saan olla tympeytynyt yli tunnin. Olennaisuus on siinä että voi vapaasti olla tympeytynyt, ilman että on mitään tarvetta siitä pois, mitä vähemmän siitä haluaa pois, sitä vähemmän se kestää.

Ole oma itsesi häpeämättä mitään.

4 kommenttia:

Päkä kirjoitti...

Voi olla masentunut ja vapaa samaan aikaan, jos siihen ei samaistu:) Tunteiden tukahduttaminen ja tuomitseminen ei minunkaan kokemukseni mukaan toimi, se tuo vaan lisää ristiriitaa. Tunteet kertovat meille rehellisesti mitä mielessämme liikkuu, miksi emme kuuntelisi tätä opastamme.

Rehellisesti kannattaa kuitenkin katsoa haluaako mieli harrastaa tyytymättymyyttä tai oman navan kaivelua ja aiheuttaa näin itselleen tulehdusta. PS. lue Hanelin kommentti "picnik (pako)retkellä" postauksen alta.

Ollaan mitä ollaa - se on hyvä.

Kuunkuiske kirjoitti...

Samaistuminen tunteisiin, "positiivisiin" tai "negatiivisiin", vie pois vapaudesta. Ei sen "parempia" siis ne "hyvät" tunteet samaistumisen kohteina.

Perskule kun sain Tieteen Kuvalehden ÄO -testistä 136 pistettä; minä, joka en pidä itseäni mitenkään loogisanalyyttisenä.

Mietin, että miksi tuntuisi pahalta saada 100 pistettä.

Ei ole helppoa tulla vapaaksi! ;) Tuleminen vaikeaa, oleminen helppoa.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan tuntuu, että sinulle on tapahtunut jotain. Tai olet ymmärtänyt jotain. Se ei voi olla vain vaihdettu kuvasi vaan jotain muuta. Ja se jokin sinussa tapahtunut muutos sai vaihtamaan kuvan. Kirjoittamaan tekstiä isoin kirjaimin. Olemaan itsevarmempi. Hyväksyvämpi,ei vähiten itseään kohtaan. Iloisempi. Rohkeampi. Vapaampi. Avoimempi. Mitä se sitten on ollutkin,onneksi olkoon. Voi tietenkin olla, että olen väärässä ja muutos onkin itsessä. En tiedä..
Tämä oli vain vahva tunne. :)
Ja se piti kirjoittaa.
-Serpentiina-

Haneli kirjoitti...

No apua, älä lue, hävettää :D Saako vapaasti hävetäkin? Tai ei häpeä kysy lupaa, se vain kuuluu tähän..

..ja mitä tulee aiempiin "elämä ON paskaa" ja asennekysymyksiin, niin sekä pakkopositiivisuus, paskan kaunistelu ja hyssyttely TAi elämän kurjuudella mässäily ovat jotain aktiivisesti tuotettua joita ylläpidetään omalla toiminnalla. Tätä tyhjää hiljaisuutta joka on niiden takana ei tarvitse eikä voi ylläpitää mitenkään. Se ON. Annetaan olla :)