maanantai 30. tammikuuta 2012

Jäähyväiset

Olen nyt tullut siihen päätökseen, ja tämä on pyörinyt nyt levyllä vähän aikaa, että tämä blogi siirtyy nyt telakalle. "Bändimme siirtyy määrittelemättömälle tauolle, jonka päättymisaikaa ei ole." Homma on oikeastaan siinä että mitään sanottavaa ei ole ja väkisin sanomattoman kertominen on aika tarpeetonta. Aion samassa rytäkässä ajaa alas FB sivun, G+ sivun (jonka muuten jo poistin). En kuitenkaan poista tätä blogia, mutta tämä saa jäädä tänne määrittelemättömäksi ajaksi pölyttymään. Minuun saa yhteyden sivulla olevasta e-mail osoitteesta. Tili on #twitter'issä ja jos ei minun nimeä satu tietämään niin osoitteen saat emailista. Ja twitteriähän voit seurata ilman tunnuksiakin, mutta se ei kuitenkaan ole sama asia kuin se että on mukana.

Miksi?

Vastausta ei tietenkään ole. Voisin sanoa, että on tällä hetkellä niin kiire jne mutta oikeastaan mitään varsinaista vastausta ei ole. Ratkaisu jää selvittämättä. Elokuvan loppu jää auki. Sen sanomattoman kanssa on vain opittava elämään. Mikään ei vie siihen pisteeseen jossa jo on.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Vapaudesta kirjoittaa

Töistä palatessani mieleen tuli et tännekin pitäisi kirjoittaa. Hetken hiljaisuus... ja nauroin itsekseni. Miltä tuntuisi kirjoittaa tänne, jos se olisi vapaaehtoista. Niin kuin se onkin.

:D

perjantai 20. tammikuuta 2012

kokonainen

Ehkä kokonaisuuden kannalta on oikeasti ehdottomasti parasta se mitä tapahtuu juuri nyt.

torstai 19. tammikuuta 2012

Sosiaalisuus, Twitter ja Vanha Media

Kirkossa&Kaupungissa oli artikkeli SoMesta ja kuinka kirkon pitäisi tai miten pitäisi suhtautua SoMeen jne. Ja pääkirjoituksessa S.Simola laittaakin pääkirjoituksessa sen olennaisen:
Somen ja kirkon suhde ei tietenkään ole pelkästään ruusuinen. Ylimalkaan somen luonteeseen kuuluu, ettei se koskaan ole kenenkään hallussa. Se ei ole ylhäältä määrättävissä, vaan kasvaa alhaaltapäin ja löytää aina uusia muotoja.
Alleviivaus minun ja tämä onkin se minkä ns. vanha media tuntuu unohtavan kokonaan. Oli asteittain noloa seurata vaalikeskustelu ja sen sosiaalisen median osiota. Kaikki vaikuttaa väkinäiseltä, hitaalta ja päälleliimatulta. Nolointa on se, että ehdokkaat "ovat" Twitterissä mutta eivät kirjoita yhtä ainoaa tweettiä. Ei ole aikaa tms. Twitterissä vaan ollaan kun siellä pitää olla. Nykyään on semmoista. Twitterin pointti on kuitenkin kaksipuolisuudessa ja sosiaalisuudessa vaikka jauhettaisi paskaa. Pointti on siinä ettei mitään ylempää auktoriteettia ole. Ei ole mitään joka sanoisi mikä on oikein ja väärin.


Ja tämä ei sovi ollenkaan vanhalle medialle joka on suodattanut esiin omaa totuuttaan ja joskus se voi olla jopa lähellä todellisuutta :) Kyse ei tietenkään ole siitä että vanha media ja SoMe kamppailisivat keskenään sillä SoMe on voittanut jo. SoMessa ei ensisijassa ei ole media vaan sosiaalisuus ja mielestäni ylipäätään sana media johtaa harhaan. SoMe ei ole osa mediaa vaan media on pieni osa SoMea. 


Entäs sitten kun kaikki HSn ja Ylen toimittajat ovat Twitterissä. Tarvitaanko HSää tai Yleä? Medialle nykymuodossaan käy niinkuin levyteollisuudelle joka taistelee olemassaolostaan. Se on henkitoreissaan. Esiintyminen ei varmasti lakkaa, koska se on ihmisluonnossa, mutta tietynlainen massoittuminen ei vaan onnistu enään.


Ja Twitter murtaa raja-aitoja tarkoittaa sitä että on mahdollista käydä vuoropuhelua semmoisen ihmisen kanssa jota on ennen pitänyt etäisenä ja mahdottoma saavuttaa, ja huomata että hän on niin kuin minäkin. Tavallinen ihminen. Lopuksi lainaan Kirkon & Kaupunkin S.Simolan pääkirjoitutusta:
 Epäillään ”virtuaalitodellisuuden” syövän oikeaa vuorovaikutusta. Mutta ei se niin ole, some on usein jo muutenkin syntyneen yhteyden ja yhteisöllisyyden ylläpitäjä ja syventäjä.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Tuleminen vaikeaa, oleminen helppoa

Tuleminen on yrittämistä menemistä, liikettä, monimutkaista jne...
Oleminen on helppoa. Se vain on. 
Siinä ei ole mitään monimutkaista... Ja tätä monimutkainen tuleva mieli ei voi ikinä ymmärtää. Ei ikinä. Ei että se olisi jotenkin kovin vaikeaa mielelle vaan että se on sille täysin mahdotonta. Olemisen helppous on aivan eri huoneessa kuin missä tuleminen on. Olemisen huoneessa ei ole mitään. Se on aivan tyhjä. Tulemisen huoneessa on kaikki mahdollinen pyrkimys. Ns maallinen, poliittinen, uskonnollinen ja hengellinen. Hengellinen tie kulkee tuossa huoneessa, mutta mikään ei vie toiseen huoneeseen. Siihen toiseen huoneeseen mikä on Olemisen Huone, siihen ei voi mitenkään päästä... sillä siellä sinä olet aina ollutkin. Et ole koskaan tarvinnutkaan mitään tietä. Mitään kahta huonetta ei des ole.
Ps. Otsikko lainattu Kuunkuiskeelta edellisistä kommenteista. Mikä on aivan loisteliaasti sanottu.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Vapaus ahdistua, vapaus olla täysi p*ska... Vapaus olla oma itsensä

Tietenkään ei voi olla masentunut eikä vapaa samaan aikaan, vai voiko?

Tietyissä henkisissä piireissä korostetaan sitä miten ei voi olla emootioiden vankina ja he ovatkin oikeassa siihen pisteeseen asti kuin heidän pitäisi olla ihmisiä. Emootioiden vaarallisuudessa on ongelmana se että tullaan omiin tunteisiin nähden liian objektiivisiksi. Etäännytään itsestä henkisen tien nimellä. Tullaan henkisiksi ihmisiksi. Ollaan hieman parempia, mitä ei tietenkään myönnetä, mutta kuitenkin katsotaan tunteidensa vallassa olevia vähän nenän vartta pitkin.

On tietenkin täysin hukassaolemista jos velloo emootioissaan ja pitää niitä totena, mutta hukassaolemista on myös se että tunteita pitää vaarallisina, vieraina ja petoina itselleen. Tunteistaan ei voi olla vapaa jos ne jollain tasolla tuomitsee, sillä ne eivät tule vain ulkopuolelta, niitä ei ole vain opittu vaan ne ovat osa itseä. Niin kuin oikea käsi.

Ja tältä pohjalta lähti edellinen postaus... Kyse ei ollut ensinnäkään siitä, että etten tietäisi tunteen tympeytyneisyydestä olevan aivan turha, tuo tympeytyneisyys kesti n. 4 minuuttia ja ilo siitä että saan olla tympeytynyt yli tunnin. Olennaisuus on siinä että voi vapaasti olla tympeytynyt, ilman että on mitään tarvetta siitä pois, mitä vähemmän siitä haluaa pois, sitä vähemmän se kestää.

Ole oma itsesi häpeämättä mitään.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Iloinen vitutus osa 2

Satoi vettä kun torstaina palasin töistä. Raahasin kolmea ostoskassia bussista. Loskaa, liukasta, synkkää. Vitutti. Ihan vain tuo. Mutta parasta. Ei ollut mitään halua tuosta tympimyksestä pois. Se oli vain silleen. Mitään tarvetta saada mitään pois ei ollut.

Kaikella on aikansa... ja se aika on Nyt.

torstai 12. tammikuuta 2012

Sarkastis-ironinen-nihilismi

Kaikki lähti liikkeille siitä et vastasin yhteen tweettiin kielteisistä ihmisistä. Vastasin kutakuinkin et:

"Negatiivisen mielestä elämä on vain paskaa, niin kuin se onkin, mutta kun tämän elämän paskuuden myöntää niin ei se niin paskaa olekaan. "

Kuitenkin jäin vähän pohtimaan et en arvosta kauhean korkealle semmoista sarkastista ironiaa elämänasenteena joka nihilistisyydessään tuntuu olevan kaiken yläpuolella... mutta niin sen on tarkoitus ollakin. Se suojelee itseään asettautumalla norsunluutorniin joka on rakennettu sarkasmista, ironiasta ja nihilismistä. Se yrittää olla tarpeeksi etäällä ja se ei anna minkään tuntua. Se yrittää ympärileikata sydämensä. Tämä ei kuitenkaan elävältä ihmiseltä onnistu, sillä Mikään ei kuitenkaan ole turvassa. Elämää ei pääse karkuun, sillä omasta sydämestään ei pääse eroon. Koskaan.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Työkysely

Heitin twittervirtaan kysymyksen mikä olisi hyvä työ/ammatti juuri minulle. Yhtään vastausta ei tullut. Tämä oli samalla mitäänsanomatonta ja kaikenkattavaa. Vastausta ei ole. Sen hinkuaminen on vain hinkuamista ja hinkuaminen ei jätä tilaa edes vastaukselle. Kun hinkuaminen katoaa on yhdentekevää tuleeko ns. vastausta vai ei.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Aamuvuoro

Aamuvuoro oli kolmessa vuorossa minulle hirvitys. Aikainen herääminen ja koskaan ei päässyt ajoissa nukkumaan. Aina väsy. Aamuvuoro alkaa 0600 ja koirankäyttöineen ja matkoineen herääminen on 0420. Nyt olen tehnyt pelkkää aamua ja olen protestoinut paljon vähemmän. Pointti on ollut siinä että nyt olen ikäänkuin valinnut/päättänyt aamuvuron ja aiemmin se oli ikäänkuin no-ei-tälle-mitään-voi.

Aamujunassa.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Lähto on Maali

On ajanhukkaa riidellä siitä mitä tietä kulkea, mitenkä metodein ja kuinka päästä perille siihen jossa jo on. Perillepääsemisen yrittäminen on poispyrkimistä maalista. Kaikki ovat aina olleet jo maalissa, ja ne jotka eivät muualle yritäkään, ovat perillä jo.

tiistai 3. tammikuuta 2012

astua sisään

armo astuu
sillä sekunnilla sisään
kun itse lakkaa
yrittämästä

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Epäilyksiä

Vaikka uutta vuotta vietettiinkin leppoisin menoin ja laskettiinkin leikkiä että olen vielä elävien kirjoissa ja vaikka paloja puuttuukin nyt enemmän niin silti päässä pyöri taustalla vieno kysymys siitä että jokin ns. isompi taho haluaa minut hengiltä... Okei jos ois isompi taho niin äkkiäkö mut sais pois päiviltä mut...

Ei kahta ilman kolmatta... ?