maanantai 5. joulukuuta 2011

Mitä kuoleminen on?

Otetaan taulu ja piirretään siihen elämäntarina. Sitten otetaan sieni ja pyyhitään pois koko tarina, koko taulu, koko huone, koko koulu, koko maa, koko universumi, koko tyhjyys.

Kyse ei ole kielteisestä tai myönteisestä asiasta. Inhimillisyys on sitä että pyrkii takertumaan kaikkeen ja se mitä jokainen on ei voi takertua mihinkään. Asia on ratkennut jo.

4 kommenttia:

Päkä kirjoitti...

Paras ikinä lukemani kirja tällähetkellä: EI RAJOJA - TAKAISIN NOLLATILAAN kirjoittajat Joe Vitale ja Ihaleakala Hew Len.

Oletteko lukeneet? Mullisti käsitykseni täysin.

Hannelen paratiisi kirjoitti...

jossain dekkaris sanoi mummu et kuolemaa ei oo

e kirjoitti...

Päkä: En ole lukenut. Varasin.

Hannele: Ei olekaan.

mm kirjoitti...

Vaikka oman taulumme pyyhkisimme, olemme kuitenkin jättäneet jäljen toisen tauluun. Jotain on siinä taulussa muuttunut meidän takiamme. Toisen tauluun emme voi koskea.

Kirjoitin joskus kohtaamisesta:

"Huomaan käyttäväni paljon sanaa kohtaaminen. Koen sen tavallista tapaamista syvällisemmäksi. Toinen ihminen otetaan silloin vastaan vakavammin. Pysähdytään toisen takia.
Vanhemmiten olen tullut kyynisemmäksi, enkä enää usko jatkuvaan sielujen sympatiaan. Hetkelliseen kohtaamiseen kyllä uskon. Sitä tapahtuu päivittäin myös täällä blogimaailmassa. Joku kirjoitus, kommentti tai vastaus kommenttiin pureutuu syvälle. Moni meistä kirjoittaa täällä myös kohdatakseen ihmisiä."