tiistai 13. joulukuuta 2011

Mihin tämä johtaa

Jehovan todistajat kävivät ovella. Ovat kai tottuneet olemaan ns. niskan päällä, että niinkuin pelattaisiin heidän kentällään, tutuilla säännöillä ja välineillä; en pelannut, en heidän kentällään, heidän säännöillään. En pahasta tahdosta vaan en vain suostunut, sillä tiedän mihin heidän pelinsä aina vie, mutta en koskaan tiedä mihin minun sääntöni/pelini vie.

Ps. Ai nii tänää o synttärit.

8 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Jos ne on sun synttärit, niin onneksi olkoon. Ja jos ne on jonkun muun, niin juhli niitä ;)

Susa kirjoitti...

Paljon onnea!

Heli kirjoitti...

Onnea.

On ärsyttävää välillä, ku pitäs pelata jonku toisen peliä. En oo viittiny sanoo suoraan jehoville, ettei kiinnosta, tai en oo samaa mieltä.

Eräälle toiselle uskovaiselle kyllä sanoinki, puhuin Ammasta ja sanoin mitä mieltä olin, vähä revanssia ku olin puoltoista tuntia kärsivällisesti kuunnellut hänen käännytyspuhettaan. iha mielenkiintoista kyllä oli. :)

Marja Leena kirjoitti...

Noista todistajista vielä. Olen käynyt yhden mielenkiintoisimmista keskusteluistani junassa Joensuu-Helsinki -välillä yhden mormoninuoren kanssa. Tuli harjoitettua englantia ja sain samalla aimo annoksen tietoa mormoniyhteisön elämästä Utahissa. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin ;)

A-L kirjoitti...

Jos ovat omasi, onnea!

Minä jo murrosikäisenä hermostutin ensimmäiset jehovalaiset.
Nykyään heti ovenavauksessa kerron omat ajatukseni asiasta ja toivotan hyvää päivänjatkoa.(Heidän tehtävänsä taivaspaikan saamiseksi ymmärrän, mutta en käänny eikä minulla ole aikaa.)

Kuunkuiske kirjoitti...

Jos joku eroaa heidän porukoistaan, häntä ei edes tervehditä. Lähimmäisenrakkautta! :)

Onnea sinulle tänään, tulen huomenna perässä!

Marikki kirjoitti...

Hyvää synttäriä! Vuodet ovat hyvästä.

e kirjoitti...

Marja-Leena: Joo oikeastaan rauhan olen löytänyt "heidän" kanssaan. Heidän Salinsa on tuossa lähellä ja olen oppinut joettä tapaamiset ovat ti, to, la aamusta kenttätyötä ja su. Jarvemmin käyvät tuossa ovella. Koko tieni on oikeastaan lähtöisin siitä että JT kanssa olen lähtenyt väittelemään.

Susa: Kiitos.

Heli: Ei edes tarvitse sanoa että on eri mieltä kun sanoo miten näkee tai miten on kokenut. Olennaista on pitää keskustelu poissa inttämisvyöhykkeltä.

A-L: Enää ei ole tarvetta tapella vaikka kuinka katsoisin että heiltä monesti puuttuu näköaloja mutta eiole myöskään tarvetta kalistella miekkoja heidän mannuillaan...

Kuunkuiske: Onnea ja rakkaus jota itse välitän heille saattaa olla ainoaa mitä he tulevat saamaan.

Marikki :)