lauantai 17. joulukuuta 2011

Katso totuutta silmään... siis itseäsi

Hyväksyminen on muutosta, mutta hyväksymisen vaatiminen itseltä on hyväksymättömyyttä. Muutos tapahtuu juuri sillä hetkellä kun hyväksyy sen mikä on jo, ja muutos on tämän muutostarpeen poisputoamista. Vähän niin kuin olisi sidottu maahan ja päälle olisi putoamassa iso kivi ja kieltäisi tämän täysin itseltään. Muutos olisi se että tämä totuuden hyväksyisi lopulta. Muutos olisi se että lakkaisi rimpuilemasta. Ja rimpuilua tämä kaikki yrittäminen on. Ei totuutta tarvitse katsoa silmään, sillä sitä ei ole missään syvemmässä merkityksessä.

Käytin illalla koiria lyhyehkön lenkin.
Satoi. Sateenvarjo. Ropina.
Täysi hiljaisuus.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin olen lukiessani kirjoituksiasi tullut siihen tulokseen, että sinä et jostain syystä hyväksy itseäsi. Minä en voi ymmärtää tai tietää, miksi.
Onko syynä se, että olet saanut aivoinfarktin. Eli luuletko, että se tekee sinusta jotenkin "vajaan"?Onko syynä jokin ihan muu mutta tapahtuman varjolla voit miettiä muutenkin itseäsi? Muutenko et? Hyvä, että mietit, oli syyt mitkä hyvänsä. Tahdon sanoa, että harvoin tulee esiin asioita tai mietteitä jotka ovat minua pysähdyttäneet. Antaneet haastetta.
Sinä olet. Olen miettinyt. Lienee hyvä..
Serpentiina :)

e kirjoitti...

Osuit naulan kantaan siinä etten hyväksy itseäni. Hyväksymättömyys ei johdu mitenkään infarktista, mutta on asioita/puolia jotka "eivät saisi olla niin kuin ne ovat".

Päkä kirjoitti...

Koskettavaa.
Mikä asia ei saisi olla niin kuin se on???? Oletko varma, että se voisi olla nyt toisin?

Minusta tuntuu hieman samalta mitä Serpentiina kirjoitti. Lukiessani tämän blogin vanhempia kirjoituksia hyväksymättömyyttä ei ole niin paljon. Tuntuu että ajattelet - näin ei olisi pitänyt käydä, että tämä on epäoikeudenmukaista. Mikä?

Tämä kertoo myös jotain minusta.
Sama hyväksymättömyys asuu minunkin mielessä.

Kiitos että olet.

e kirjoitti...

Aiemmin tämä blogi oli ulkokohtaisempi. Vaikken nyt nimeäkään muutamia asioita suoraan tämä blogi on henkilökohtaisempi. Järjen tasolla tietenkään mikään ei voi olla toisin kuin se on, mutta tunteet huutavat ihan muuta. En voi hyväksyä vallitsevaa tilannetta enkä voi tehdä mitään sitä muuttaakseni. "Yritän sulkea portin joka on jo kiinni."

Päkä kirjoitti...

Jep ymmärsin.

Miltä sinusta t u n t u u kun ajattelet, että näin ei saisi olla?
Jotain täytyisi tehdä?

e kirjoitti...

Aivan ehdittomia vaatimuksia. Näin EI saisi olla. Jotain ON tehtävä. Tilanteen voi muuttaa vain sen hyväksymällä, mutta jos yritän muuttaa tilanteen sen hyväksymällä, en oikeastaan hyväksy sitä, en voi siis muuttaa tilannetta. Pakokauhua, umpikujaa josta on päästävä pois.

Päkä kirjoitti...

Eli tunnet pakokauhua, ahdistusta yms. neg. tunteita kun AJATTELET AJATUKSEN, että näin ei pitäisi olla, jokin pitäisi olla toisin.

(Minun kokemukseni mukaan juuri tämä ajatus aiheuttaa neg. tunteet ei itse tilanne.)

Oletko varma, että tämä ajatus on totta? Oletko ihan varma?
Mitä tuntisit, jos pieneen mieleesi ei ikinä olisi tullut koko ajatusta? Ei ikinä.
Voitko nähdä mitään syytä jättää tätä ajatusta? Huom. ei ole pakko ei tarvitse jättää.

e kirjoitti...

Kokemus on että ajatusta ei voi jättää, koska sitten se ei tule hoidettua. Jos koko juttu unohtuisi kokonaan iäksi, se tuntuu hyvältä, mutta samalla haavekuvalta "että kyllähän sitä pitää asioille oikeastikin tehdä jotain."

e kirjoitti...

siis vaikka järki sanoo muuta niin fiilis on että "ratkaisu on jossain muualla" ja ongelma ei ole niinkään tässä vaan enemmän "tuolla"...

Kuunkuiske kirjoitti...

Tulin käymään vasta päivien päästä mutta etköhän lue näitä myöhemminkin!

Yksi viisas ihminen sanoi, että kaikki ongelmat johtuvat menneisyydestä.

Tai siis mitäpä vikaa menneisyydessä - se on ollutta ja mennyttä - mutta ongelma on se, kun mieli ei anna menneisyyden olla menneisyyttä.

En ihan oikeasti tiedä muuta keinoa oppia olemaan läsnä tässä ja nyt kuin meditaatio.

Oikein hyvää joulua sinulle!