sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivästä

Itsenäisyyspäivä on aina ollut päivä johon olen suhtautunut niin etten oikein tiedä kuinka siihen suhtautuisin.  Jos itsenäisyyspäivästä sanoo jotain ns. pahaa tai jotain sitä vastaan on vähintäin "paljain käsin tappamassa sotiemme veteraaneja". Itsenäisyyspäivänä nostetaan Tabut salkoihin ja auta armias joku sanoo niitä vastaan tai sanoo edes jotain, kun oikeastaan itsenäisyydessä olisi kyse siitä että olisi mahdollista sanoa oma ajatus ilman että tulee lynkatuksi, mutta juuri tuo synkeämielinen yksimielisyys tuntuu leijuvan koko ns. juhlan yllä.

Näen että äärimmäisin oikeistolaisuus ja rasismi nousevat samasta lähteestä kuin itsenäisyyden vaaliminen. Isänmaallisuuteen tulee uskonnollisia sävyjä kun sotketaan mukaan esim. kokemus Suomen Luonnosta. On koettu metsässä oikeasti Pyhää Hiljaisuutta, mutta se lukitaan alempaan kategoriaan kun se nimetään Suomen Luonnosta johtuvaksi. Samaistutaan omien vanhempien kokemukseen sota-ajata ja kaikista vaikeuksta; kuinka he uhrasivat, kuinka he taistelivat, kuinka he jotain. Heidän taistelunsa ja uhrauksensa glorifioidaan mutta ollaan täysin kyvyttömiä näkemään oma uhraus, oma taistelu jne. Toisaalta heidän uhrauksensa ja taistelun rinnallan voidaan vähätellä omaa uhria ja omaa taistelua, koska he sentään olivat Sodassa. Ja tietenkin ero on siinä että elääkö rauhan vai sodan keskellä, mutta ei rauhan keskellä eläminen ole mitenkään toisarvoista mitä oikeastaan sanotaan, kun kun sanotaan et Sodan keskellä kaikki on vaikeampaan.

5 kommenttia:

Kuunkuiske kirjoitti...

Ymmärrän pointtisi, mutta miksi oikeastaan pitäisi sanoa poikkipuolinen sana? Se kun tulee tuomaan vain pahaa mieltä sellaisessa porukassa missä se koettaisiin poikkipuoliseksi. Olen pyrkinyt pysymään hiljaa tilanteissa, joissa kommunikaatio ei ole avointa ja hyväksyvää. Silloin kun siihen pystyn, fiilis on tosi hyvä vielä jälkeen päin!

Sodasta ja rauhasta. Monen mielessä käydään jatkuvaa "sotaa" vaikka maassa vallitsee rauha :(

Kuulin muuten jonakin aamuna mielenkiintoisen pätkän radiosta, jossa puhuttiin onnellisuustutkimuksen tuloksista.

Hupaisa vaan ei yllättävä tieto oli se, että vähiten onnellisia olivat he, jotka suhtautuivat negatiivisimmin ulkomaalaisiin (Suomessa). Voi persuparkoja! :)

Kuunkuiske kirjoitti...

Iltalehden blogeissa Jyrki Lehtolalla on sangen makoisa kirjoitus aiheesta :)

e kirjoitti...

Poikkipuolista sanaa ei tietenkään tarvitse sanoa, mutta mielestäni kyse on kuitenkin tabusta enkä ala aiheesta puhumaan jos tämä on kuulijasta "herkkä" aihe ja oikeastaan kyse siinä puhuako vai eikö on sama pitääkö tätä blogia vai ei.

Kuunkuiske kirjoitti...

Ei ole sama asia! :)

Livenä esim. "vanhojen ihmisten" kanssa on turha kaivaa juopaa provosoimalla itsenäisyyskeskustelua. Jossakin muussa seurassa revittely voi jopa laajentaa kaikkien asianosaisten ymmärrystä.

Yhdessä blogissa joku sanoi aika hyvin, että milloin se kunniavelka veteraaneille on tullut maksetuksi?

Blogissa kaikenlainen hymistely olisi maailman väärimmässä paikassa, koska tällainen kanava on juuri omiaan mm. herättelemään monenlaisia näkökulmia lukijan korvien välissä!

Toni kirjoitti...

Suuret uhraukset ovat taanneet meille itsenäisyyden sekä mahdollistaneet sen mitä meillä nyt on.

Verellä ostettu.

Sitä ei koskaan eikä ikinä pitäisi vähätellä.

Niin kuin itsenäisyys/riippumattomuus jne .. ovat tärkeitä yksilölle ovat ne tärkeitä myös valtioille ja kansoille.

osaan osaamme pystyn pystymme jne ..

tämä "me" ei voi kuitenkaan realistisesti olla globaali kokonaisuus, siihen ei kenenkää tahtotila ja halu riitä.