perjantai 30. joulukuuta 2011

Umpisuoli

....päätti sit tulehtua eilen aamusta. Koko päivä leikkauksen odottelua ja kipulääkkeitä. Leikkaus, unta ja äsken eka pissa ja mehu :) Taivaallista :)

lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulua

Haluan toivottaa kaikille hyvää joulua tms
...ja pyydän anteeksi etten ole vastannut
kommenteihin tai henk.koht viesteihin.
En ole ehtinyt.

torstai 22. joulukuuta 2011

Picnic (pako)retkellä

Koen olevani paossa... Ajattelen, että ongelma on jotain mikä on ulkopuolellani, ja yritän muuttaa sisäisyyttäni, jotta ongelma ratkeaisi myös ulkopuolellani, mutta tunnen, että tekemällä asiasta sisäisen ajattelen pakenevani ns. ulkoisia oloja, koska en halua kohdata ulkoisia oloja. Pelkään niitä yli kaiken. Niin että kaikki sisäiset ratkaisut ovat vain pakoa ulkoisilta ratkaisuilta. Tuntuu että tässä on jotain mitä en näe.

Huoh.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Uskon menetys

Yllättäen jatkan samasta. Asia on kuitenkin yli 10 vuotta ollut minulle "raskain kaikista" ja kaikki ratkaisuyritykset ovat tuntuneet vain pahentavan ongelmaa. Tähänkin suuntaan olen omasta mielestäni kulkenut, mutta hieman haparoiden ja puolittain. Puolittain on kuitenkin toimimattomilla ratkaisuyrityksillään halunnut pitää narut käsissään.

Kyse on kuitenkin lopulta siitä että menettää uskonsa omiin ongelmiin. Jokaisella ratkaisuyrityksellään on vain vahvistanut uskoaan omien ongelmien todellisuuteen. Ongelma, jota ei ole olemassa, muuttuu todentuntuisammaksi, kun sen yrittää korjata. Huomaan että itsessäni nousee ajatus siitä että kunhan en tähän ajatukseen usko, se lakkaa pikkuhiljaa olemasta ongelma, mutta alunalkaen mitään ongelmaa ei edes ole, eikä sen ratkaisua tarvitse edes odottaa pikkuhiljaa ratkeavaksi.

Lakkaa uskomasta itseensä... hmm

tiistai 20. joulukuuta 2011

Villakoiran ydin

...lähti purkautumaan jossain määrin tänä aamuna. Lähdin töihin pitkästä aikaa autolla kun emännällä alkoi joululoma. Olin ajamassa pihaata pois kun päässäni pyöri se miten 'minun tehtävä' johon nousikin nopeasti kysymys: "Onko todella?" Hymy. Onko minun tehtävä, minun saatava aikaan, onko juuri minun? Toinen hymy.

Asia on vaivannut minua vuosia ja kuin jostain narunpäästä olisi saanut nyt lopulta kiinni. On nimittäin tuntunut että tämä on kasvanut niin isoksi ettei sitä voi enää saada pois. Ihan kuin se olisi ollut 'minun' tehtäväni :) "Minä olen sen luonut ja minun pitää se korjatakin." Just. Tietysti voin kysyä itseltäni: Olenko sen luonut? Ja jos en ole sitä luonutkaan, minun ei tietenkään tarvitse sitä myöskään korjata. Ongelma tietenkin on vielä, mutta voin kysyä, että onko sitä... Aikuisten oikeesti.

Ps. Kiitos Päkä

maanantai 19. joulukuuta 2011

umpikuja

tässä ei voi olla
jotakin on tehtävä
vain tässä voi olla
vaihtoehtoa ei ole

lauantai 17. joulukuuta 2011

Katso totuutta silmään... siis itseäsi

Hyväksyminen on muutosta, mutta hyväksymisen vaatiminen itseltä on hyväksymättömyyttä. Muutos tapahtuu juuri sillä hetkellä kun hyväksyy sen mikä on jo, ja muutos on tämän muutostarpeen poisputoamista. Vähän niin kuin olisi sidottu maahan ja päälle olisi putoamassa iso kivi ja kieltäisi tämän täysin itseltään. Muutos olisi se että tämä totuuden hyväksyisi lopulta. Muutos olisi se että lakkaisi rimpuilemasta. Ja rimpuilua tämä kaikki yrittäminen on. Ei totuutta tarvitse katsoa silmään, sillä sitä ei ole missään syvemmässä merkityksessä.

Käytin illalla koiria lyhyehkön lenkin.
Satoi. Sateenvarjo. Ropina.
Täysi hiljaisuus.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Elämä on Jumalan maalaus

Hyväksyminen on muutosta ja muutos on hyväksymistä eikä muutosta saa aikaa ilman hyväksymistä. Muutosta ei kuitenkaan saa jos sen haluaa hyväksymällä eli jos janoan ongelman poistumista kun vain hyväksyy ongelman, sillä tällöin ei oikeastaan hyväksy asiaa vaan kaipaa vain muutosta. Hyväksyminen on sitä etten oikeastaan enää aseta mitään ehtoja sille miten asiat ovat. Hyväksymättömyys on juuri ehtojen asettamista, sille miten asiat ovat jo ja muutoksen kaipaaminen on juuri sitä etten ole hyväksynyt vallitsevaa tilaa vaan haluan sen muuttuvan muuksi.

Kuvittele että Elämä on Jumalan maalaus ja hyväksymättömyys on parannusehdotusten tekemistä. Jokseenkin röyhkeää. Älä yritä tavoitella hyväksyntää vaan lakkaa vaatimasta muutosta.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Rumi

The moment you accept what troubles you've been given, the door will open. -Rumi

tiistai 13. joulukuuta 2011

Mihin tämä johtaa

Jehovan todistajat kävivät ovella. Ovat kai tottuneet olemaan ns. niskan päällä, että niinkuin pelattaisiin heidän kentällään, tutuilla säännöillä ja välineillä; en pelannut, en heidän kentällään, heidän säännöillään. En pahasta tahdosta vaan en vain suostunut, sillä tiedän mihin heidän pelinsä aina vie, mutta en koskaan tiedä mihin minun sääntöni/pelini vie.

Ps. Ai nii tänää o synttärit.

maanantai 12. joulukuuta 2011

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivästä

Itsenäisyyspäivä on aina ollut päivä johon olen suhtautunut niin etten oikein tiedä kuinka siihen suhtautuisin.  Jos itsenäisyyspäivästä sanoo jotain ns. pahaa tai jotain sitä vastaan on vähintäin "paljain käsin tappamassa sotiemme veteraaneja". Itsenäisyyspäivänä nostetaan Tabut salkoihin ja auta armias joku sanoo niitä vastaan tai sanoo edes jotain, kun oikeastaan itsenäisyydessä olisi kyse siitä että olisi mahdollista sanoa oma ajatus ilman että tulee lynkatuksi, mutta juuri tuo synkeämielinen yksimielisyys tuntuu leijuvan koko ns. juhlan yllä.

Näen että äärimmäisin oikeistolaisuus ja rasismi nousevat samasta lähteestä kuin itsenäisyyden vaaliminen. Isänmaallisuuteen tulee uskonnollisia sävyjä kun sotketaan mukaan esim. kokemus Suomen Luonnosta. On koettu metsässä oikeasti Pyhää Hiljaisuutta, mutta se lukitaan alempaan kategoriaan kun se nimetään Suomen Luonnosta johtuvaksi. Samaistutaan omien vanhempien kokemukseen sota-ajata ja kaikista vaikeuksta; kuinka he uhrasivat, kuinka he taistelivat, kuinka he jotain. Heidän taistelunsa ja uhrauksensa glorifioidaan mutta ollaan täysin kyvyttömiä näkemään oma uhraus, oma taistelu jne. Toisaalta heidän uhrauksensa ja taistelun rinnallan voidaan vähätellä omaa uhria ja omaa taistelua, koska he sentään olivat Sodassa. Ja tietenkin ero on siinä että elääkö rauhan vai sodan keskellä, mutta ei rauhan keskellä eläminen ole mitenkään toisarvoista mitä oikeastaan sanotaan, kun kun sanotaan et Sodan keskellä kaikki on vaikeampaan.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Kuinka sulkea portti joka on jo kiinni

Alotin 8 tuntia viime torstaina ja herätys on tossa 0420. Twitteriin tulee laitettua lyhyitä (ja älykkäitä XDD) lauseita, mutta tämä vaatisi oikeasti enemmän aikaa ja tyhjästä taulusta on välillä vaikeaa/mahdotonta sanoa mitään, toisaalta se on joskus aika tarpeetontakin, kun mitään sanottavaa ei ole :) Kuinka sulkea portti joka on jo kiinni. Olen pyrkinyt tälläkin viikolla menemään nukkumaan yhdeksään viimeistään kymmeneen mennessä. Mikä on entisestään mahdottonuttanut sitä että ehtisi tänne jotain laittamaan.

Aamuvuoro ja aikainen herätys on ollut aina mörkö ja kummitus ja kolmessa vuorossa se oli monesti raskain vuoro. Oli todella vaikeaa herätä. Nyt kuitenkin kun sen on valinnut sitä luonnostaan hakeutuu ajoissa nukkumaan. Kolmessa vuorossa aamuvuoroa vastaan ikäänkuin kapinoi, mutta nyt sen valittuaan on ikäänkuin lakannut taistelemasta sitä vastaan. Taistelu vain  on poissa.

Nykyisessä työssä minulla on jokseenkin vapaat kädet. Minua ei ole sidottu mihinkään ja vaikka tietyt hommat on hoidettava saan itse rakentaa aika pitkälle sen miten työni teen. Ja vaikka välillä hetken näyttää että kaikki työt on tehty, ikäänkuin yllättäen paljastuu lisää työtehtäviä. Vain yhden asian voi tehdä kerrallaan, juuri sen jota jo tekee.


Se et voin antaa itsestäni kaiken ei ole mitään minulta pois. Sitä enemmän voin olla itseni, mitä enemmän olen itsestäni vapaa antamalla itseni muille, mutta en suinkaan ole itsestäni vapaa, jos käytökselläni odotan takaisin jotain vastapalvelusta, koska antamisen itsessään tulee olla se juttu. Jos teen jotain saadakseni jotain, teen sen vain ja ainoastaan itseni takia. Annan itseni itsen pois, koska mitään annettavaa ei ole.

tiistai 6. joulukuuta 2011

huominen ei koskaan kuole

vielä aikaa
odottaa huomiseen
jona ei mikään
tule muuttumaan
miksikään

maanantai 5. joulukuuta 2011

Mitä kuoleminen on?

Otetaan taulu ja piirretään siihen elämäntarina. Sitten otetaan sieni ja pyyhitään pois koko tarina, koko taulu, koko huone, koko koulu, koko maa, koko universumi, koko tyhjyys.

Kyse ei ole kielteisestä tai myönteisestä asiasta. Inhimillisyys on sitä että pyrkii takertumaan kaikkeen ja se mitä jokainen on ei voi takertua mihinkään. Asia on ratkennut jo.