sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Päivä kuoleman jälkeen

Kuolemani jälkeisenä päivänä valkeni selkeni etten voi ikuisesti nojata tarinaan aivoinfarktista. Se tulee unohtumaan minulta ja muilta. Se tulee menettämään merkityksensä ja katoamaan lopulta. Multahan siis puuttuu niskasta luunpala ja se mun otettava käytännössä huomioo. Mutta lopulta mihinkään ei tarvitse nojata, eikä oikeasti mihinkään voi nojata.

:)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ajattelin tuota ihan samaa lähettäessäni sinulle aamulla sen heräämisviestin.
Sanoin: heräsit.
Tottakai heräsit tänään ja tulet heräämään luettuina aamuina tämän jälkeen.Koska sinulla on vielä näkemättä tämä elämä. Kokonaan. Tapahtunut on tapahtunutta mutta se ei ole eikä saa olla koko elämän sisältö.
Ponnistat kuin uimari päädystä seuraavalle altaanmitalle.
:) SerpentiinaS :)

e kirjoitti...

Elämä jatkuu vaikka mitään jatkumista ei edes olekaan. Mikään ei pysähdy jne.

Haneli kirjoitti...

Ai mikä infarkti? ;)

Täällä oli eilen ilotulituksia ja sanoin, että tuntuu kuin ois uusivuosi.

Niin kuin aina onkin.

Joka hetki kaikki alkaa alusta.

Joka aamu syntyy uudelleen.

Päivät vuotavat kuin seula eikä mitään jää talteen. Onneksi :)

Dippadai...

e kirjoitti...

:)