maanantai 21. marraskuuta 2011

Onnellisuuden oppitunti (osa 907)

Hengitän raskaasti, keho kavahtaa
olen enemmän kuin alasti
en pelkää jumalaa

lasken alas hyveeni
riisun päältäni moraalin
en tiedä onko näin parempi
aion kokea sen kuitenkin

olan kantanut päälläni jotain painavaa
tahdon tuntea luontoni
ihmisyyteni nujertaa

-Mokoma Nujerra ihminen

Vaikken matto ole ollutkaan niin aika varmuudella voin sanoa ettei matto yritä liikkua sijoiltaan. Se on just siinä mihin se laitetaan. Vuosi tolkulla. Sille on ihan sama tampataanko se vai ei. Sitä ei kiinnosta tuon taivaallista onko se reunasta rutussa vai ei. Matto on matto.

Toisin on monesti ihmisen laita. "Haluaisin olla Caesar" ...ja tapan itseni jos en se sitä saa/voi olla*, mutta minä olen vain Ismo. Jos siis Caesarin tilalle laitetaan onni/onnellisuus, mikään olennainen ei muutu, sillä edelleen haluan olla jotain, mitä en ole. Alkuasetuksiin on on laitettu ensi tilaksi onnellisuus. Onnesta voi vain astua pois... päin. Homman voi vain pilata, ja oikeastaan sitä ei voi edes pilata, sillä onnea ei saa pois päältä. Se voi näyttää kadonneen, mutta se ei ole koskaan todella poissa.

Henkinen tie on tämän tyytymättömyyden kuolemista/kuolettamista. Lakata haluamasta, sitä kuvitelmaa, jonka mukaan olisi onnellinen, jos saavuttaisi onnellisuuden tilan. Menikö aivosolu solmuun :) Juju ei kuitenkaan ole minkään tajuamisessa tai minkään nurkan takana. Mitään ei tarvitse saavuttaa. Onnestaan voi vain kävellä poispäin. Onnensa voi jättää vain taakseen. Paratiisista voi vain kävellä ulos kylmään ja pimeään.

Henkinen tie on sen seikan oivaltamista että Paratiisista ei voi päästä ulos. Onnea ei voi hylätä. Sitä ei voi jättää taakseen. Se ei jätä koskaan rauhaan. Oivallus on siinä että tämä tilanne näyttää ihan muulta.

Henkinen tie on seikan näkemistä että tiellä ei ole päätöstä. Se on ikuisesti auki ja kesken. Loppupäätelmää ei ole. Valmista pakettia ei ole.

*Jos mm. Caesar kuulostaa tutulta niin lue Kierkegaardin Kuolemansairaus

5 kommenttia:

Päkä kirjoitti...

"Haluaisin olla onnellinen"... mutta entäpä, jos vaan on sitä mitä on eli on onnellinen, ilman sitä haluamista ja yrittämistä.
Voiko sitä oikeasti muutakaa?Näennäisesti voi kulkea poispäin onnestaan, mutta se on vaan mielikuvitusta. Tarteeko sitä ottaa niin vakavasti? Se ei ole tässä ja nyt, se ei ole totta.
Aika palata juurilleen pelkkään toimintaan ilman mielen puuttumista asiaan. Ilman mielen kannanottoa.

Ilman mielipidettä. Ihana suomenkielinen sama mieli pitämässä kiinni jostakin. Mistä mieli pitää kiinni kynsin ja hampain?

Ihanaa viikon alua:)

♥ Hannelen paratiisi kirjoitti...

täytyy olla varovainen mitä toivoo,
jos vaikka toiveet täyttyisi

Anonyymi kirjoitti...

Eikö onnellisuuteen riitä se, ettei asiat ole huonosti?
Että elämä menee suurinpiirtein hyvin.
Jos haluaa onnellisuutta enemmän, ei tule koskaan olemaan onnellinen.
Eihän onnellisena oleminen tai siksi tuleminen ole suorittamista vaan tyytyväisyyttä olevaan.
Olen varmaan niin lapsellinen, että minulle riittää se, miten asiat ovat tässä ja nyt.
En edes jaksa ruveta pohtimaan, miten voisin tulla onnellisemmaksi. Siitä tulee mahdollisesti vain onnettomaksi tai ainakin on vähemmän onnellinen.Tämä riittää minulle ja toivottavasti en lakkaa sitä huomaamasta.
No joo, aika sekavaa mutta kaikkea hyvää sinulle kuitenkin tarkoitan.
-SerpentiinaS-

Päkä kirjoitti...

SerpentiinaS toi oli osuvasti sanottu.
"Eihän onnellisena oleminen tai siksi tuleminen ole suorittamista vaan tyytyväisyyttä olevaan." Jee.

e kirjoitti...

Päkä :) (molemmat)

Hannele :)

SerpentiinaS: Onnellisuus on juuri sitä ettei pyri mihinkään.