torstai 10. marraskuuta 2011

Mitä on siis ns. henkinen tie?

Oikeastaan mitenkään en voi päästä askeltakaan siitä pisteestä jossa jo olen. Matkaa ei ole ja mikään ei auta perille siihen jossa jo on. Mitä on siis ns. henkinen tie? 

Se on sen lopettamista mitä ei oikeastaan voi edes tapahtua. Se on sitä että lakkaa tekemästä sitä mitä ei edes voi tehdä. Otetaan joku joka pyrkii läpi seinän ja jokainen näkee että se on mahdotonta, mutta ongelma on kuin se joka pyrki psykiatrille kana kainalossa sanoen: "Veljelläni on ongelma. Hän luulee olevansa kana."* Seinän läpi pyrkijä yrittää seinän läpi, koska hän katsoo että seinän läpi pääseminen ratkaisee ratkaisee jotain, mutta kaikki näkevät ettei seinän läpi voi päästä. Henkinen tie on tämän yrittämisen lakkaamista. Ristiriitaisinta on oikeastaan se ettei oikeastaan mitään varsinaisesti tapahdu kun yksilö yrittää kaikkensa. Yritys tuntuu todelliselta, ja se tuntuu sitä todellisemmalta mitä enemmän hän ns. yrittää. Seinän läpi ei kuitenkaan voi päästä.

*Alan Watts Psykoterapiaa idästä ja lännestä

6 kommenttia:

Päkä kirjoitti...

Kenellä tai millä osalla meitä on tarve päästä jonnekkin? Ja jos on niin miksi?

http://www.laurisiirala.com/
Voin suoritella Laurin kursseja. Sieltä puuttuu teoria ja mielen pyöritys ja mennään suoraan ytimeen. Joskus se tekee kipeetä kun on kiinni jossain teoriassa eika halua päästää irti. Mutta vain pelko kuolee.

Pieni paradoksi mitään ei ole tehtävissä, minnekkään ei tarvitse päästä ja silti suosittelen Laurin kurssia???

hanne virtauksesta kirjoitti...

Olin joskus kauan sitten Laurin kurssilla..Joskus varmaan 20v sitten, Kalliossa hesassa ja kallion sisällä..ahdistuin ja lähdin kesken pois.

Oli aika ahdistava kurssi ..
Ehkä nyt hänellä on erilaista??

me olemme kaikki yksilöitä ja tarvitsemme oman polkumme, vaikka olemmekin samsta ja samaa..=)

Kati kirjoitti...

Kuulin tänään, että tietää-sanan alkujuuri on sanassa tie... Juttu tuli mieleen kun luin postauksesi..

Ehkä se, että tietää, että mitään erityistä 'tietä' henkistymiseen ei ole, riittää.

Ihmiset pitävät metaforista.. ja 'kehityksestä'. Siitä, että pääsee pois tämän hetkisestä tilasta johonkin muuhun tilaan. Olkoon se sitten aineellisessa maailmassa tapahtuvaa tai henkistä. Joka tapauksessa muutoshakuisuus tuntuu olevan kovin sisäänrakennettu ominaisuus. Ja kovin inhimillinen semmoinen :)

Kiitokset hienosta blogista. Täällä on hienoa käydä 'pyörittelemässä mieltä' :)

Päkä kirjoitti...

Olen Hanne Laurin kurssilla kokenut saman. Ahistaa todella paljon ja tekee kipeetä, pelko nostaa päätään ja haluaa juosta karkuun. Mutta siinä se idea onkin, että voi kohdata oman pelkonsa ja huomata, että mitään ei ollutkaan. Pelkkä mielen rakennelma vain sortuu.

e kirjoitti...

Päkä&hanne: Siitähän on kuitenkin 20v kun LSn olet nähnyt hanne :) Voi olla että Laurissa ja sinussa on jotain tuossa ajassa tapahtunut :) Laurin tiedän j joskus hänen kauttaan B.Longin videoita hankin.

Kati: Yksilö rakastaa kehitystä että on menossa jonnekin. Ainoa kehitys on sitä että just tässä sitä ollaan ja mihinkään ei tarvitse päästä.

Pikkukarhu kirjoitti...

Just tässä sitä ollaan eikä mihinkään tarvitse päästä.
Mikä helpotus oivaltaa tämä tänäkin päivänä.
Kiitos.