perjantai 4. marraskuuta 2011

Kuolema silmästä silmään

Olen nähnyt kuoleman ja voin kertoa ettei se ole yhtään mitään. Mitään pelättävää ei ole koska sitä ei ole. Ei ole mitään mitä pelätä. Kuolema ei ole umpikuja, koska sitä ei ole. Ei ole mitään mihinkä mennä, ei ole mitään mitä tehdä. Aivan niin kuin tämä hetki. Ihan niinkuin tämä tässä. Tämä hetki. Jota ei ole missään.

Ps. Vuosipäivä on huomenna. Minulle toivottiin osuvasti onnea kun täytän vuoden. You know who. Kiitos.

4 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Jaa-ha. No, mieluummin sitten vaikka Tämä kuin ei mitään. Kiitos sinulle. :)

Haneli kirjoitti...

Mulle tuli tässä joskus mieleen, että..

TÄMÄ on kuoleman jälkeinen elämä.

..vaikka en fyysisesti olekaan kuollut, niin henkisesti on palanut kaikki turha eikä tuhkasta noussutkaan KETÄÄN... joten millään ei ole väliä, kuten edellisessä sanoit XD

e kirjoitti...

Nollis: Vaihtoehtoa ei ole. Tämän hetken ja kuoleman välillä ei ole eroa. Ns elossaoleminen näyttää paremmalta.

Haneli. Niin onkin :)

A-L kirjoitti...

Onnea!
Elämä on, hieman hirtehisesti sanottuna, kuin rikkaus, jos et ole onnellinen, käytät rahasi väärin.

Jostain mielen mutkista nousee Meriluodon runo:"Kuoleman ankarat kasvot kauan tunsin jo ennen kuin mitä rahtua tiesin millainen elämä on."

Opettelin runon 15v. ja tunsin suuria tunteita. Yli kolme kertaa vanhempana en tiedä juuri enempää. Kokemuksesta sen, että elämä on ihmeellinen, jos annan sen olla. Kuolema on voimakas, se voi ottaa ja antaa. Mietin raamatun sanoja ..."vihollisista viimeinen."

Hienoa, että elossa oleminen näyttää paremmalta, valoa marraskuuhun!