sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Hilut ja kellukkeet

Yksilö ei halua herätä vaan hän haluaa noita hiluja ja kellukkeita, joilla kellua omassa tutussa... kivussa. Laastaria, laastaria!! Hoidetaan oireita muttei ei mennä juureen asti. Hoidetaan ja paijataan oireita jottei kosketa siihen todelliseen. Todellinen pysyy piilossa kun keskitytään kaikki oikein urakalla niihin oireisiin ja paijaillaan niitä. Hyssyn-syssyn.

Halutaan kokea elämä- turvallisen etäisyyden takaa. Elokuvat, näytelmät, kirjallisuus, runous, filosofia ja istutaan turvallisesti yleisön seassa kaukana oikeista tunteista. Koetaan simuloituja tunteita turvallisen etäisyyden takaa. Koetaan turvallisesti se miltä tuntuu menettää rakkaimpansa... lapsensa... objektiivisesti tarkkailijan paikalta. Kova juttu, kova juttu. Katsotaan televisiosta niitä jotka oikeasti ovat joutuneet kovaan paikkaa ja miten he ovat selvinneet onnettomuudesta, vakavasta taudista, lapsen kuolemasta... On kuitenki eri asia tuntea simuloituja tunteita kuin tuntea oikeasti se miltä tuntuu, kun ystävät jättävät, kun jää yksin, kun tietää lähtevänsä väärälle tielle, kun tietää että kulkee vain syvemmälle suohon, tietää hylkäävänsä itsensä, tietää sen miltä tuntuu kun tuntuu, olla arvoton, merkityksetön, tarpeeton. Ei-mitään.

Ps. Henkilökohtaisella saralla olen yrittänyt kaikkeni ja nyt voi lähteä sitten kaikki käsistä. Kaikki se mistä välitän. En avaa tätä kryptisyyttä nyt enempää, koska tämä ei ole semmoinen blogi.

6 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Olemme usein itse itsellemme kryptisiä arvoituksia. Ja elämä on sitä mitä se on. Välillä kaikki tuntuu karkaavan käsistä, mutta on myös kanssakulkijoita. Silti, on vain mentävä elämää kohti. Oltava jonkinlaisen uskon varassa, että kyllä tämä tästä.

Päkä kirjoitti...

Entäpä jos et yrittäisi enää ja antaisit elämän kantaa.

Annina kirjoitti...

Hilut ja kellukkeet - kiitos. Pöllin tämän.

e kirjoitti...

Marja-Leena: Elämää kohti "meneminen" on siinä mielessä ongelmallista että elämässä on jo, joten sitä kohti meneminen on itseasiassa aina siitä poispäinmenmistä. Tiedän kyllä mitä tarkoitat ...ja kyllähän tämä tästä.

Päkä: Yrittämisen lakkaaminen on myös yrittämistä ja se että antaa elämän kantaa on vain uusiyritys pitää kiinni. Tiedän sinunkin kohdalla mitä tarkoitat...

Annina: Viekka vaikka tuhkat pesästä :) Yks ois lillukanvarsi... "Jokaisella on omansa jossa riippuu viimeiseenasti kiinni."

bamiella kirjoitti...

Hmmm! Pysyttelet mystisenä miehenä, joka ei kirjoita päiväkirjaa vaan ottaa sanat ja antaa niiden kiehtoa mieliä, aavistaa olemustasi ja mielesi tilaa. Kiva, että olet olemassa ja askarrutat harmaita aivosolujani.

e kirjoitti...

Bamiella :)Aina yhtä hämmentävä kuinka kirjoitettu saa oman elämänsä lukijoiden muodossa.