torstai 3. marraskuuta 2011

Doors of Perception

Vein tytön kaverineen tanssiin ja tanssin aikana kävin kirjastossa sekä kävin lippupisteessä selvittelemässä lippusotkuja. Olis siinä luukulla. Myyjä soitti jollekin selvitellen, soitin puolisolle selvitellen. Ulko-ovi kävi takana. Koko ajan. Yhtäkkiä tuosta oven lonksahtamisesta ja puhalluksesta viileämpää ilmaa tuli yhtä olennaista kuin kaikesta muustakin. Muistin sairaalan. Äänet. Kalahtelu. Lonksahtelu. Mitään muuta ei ollut kuin nuo äänet. Aika oli pysähtynyt. Vain nuo äänet olivat olemassa. Oikeasti. Se mikä oli pään sisällä oli vain haihtuvaa usvaa. Kli-klonk. Todellisuus kalahteli. Muulla ei ole vittuakaan väliä. Päihin mahtuu kuvitelmia omasta tärkeästä elämästä, joka on niinkuin menossa johonkinKli-klonk.

1 kommentti:

Haneli kirjoitti...

Tyhjyydestä kolisevat sanat tyhjyyteen...

Neutraalius ja objektiivisuus välittyy.