keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Voittajaa ei ole

Minulla ei ole merkitystä ja tällä ei ole mitään tekemistä huonon itsetunnon kanssa. "Antakaa minulle yksi kuolema niin näytän teille miten huonolle itsetunnolle käy." Kyse on kuitenkin tunnesiteestä. Minuun tai kuvaan minusta luodaan tunneside. Minut ikäänkuin päästetään omaan sydämeen ja sitten käydään karhunpainiin; yritetään sopeutua, tehdä rauha ja lopulta minut pitäisi sitten saada pois häiritsemästä. Eikä minulla ole mitään tekemistä tämän karhunpainin kanssa. Tämä on taistelu joka käydään itseä vastaan. Voittajaa ei ole, sillä taistelua  ei ole ollutkaan. Ei voi hävitä kun koko kisaa ei ole ollutkaan...

tiistai 29. marraskuuta 2011

Unissani

...lukee yhdessä duunimestan trukissa (Se on vanha Nissani jota o vähän tuunattu).

Minusta nähtiin aikaisempina blogiaikoinani ja aikaisemman blogini aikana unia. Nyt samoin on käynyt twittermaailmassa. Unennäkijät ovat tietenkin henkilöitä joita en ole koskaan nähnyt. Tämä on tietyssä määrin hassulla tavoin imartelevaa vaikka tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä minun kanssani, mutta sillä on oikeastaan sen tunnesiteen kanssa jonka unennäkijä on solminut käsityksensä kanssa. Unennäkijällä on tietenkin tietty käsitys minusta ja tuon käsityksen hän sijoittaa uniinsa. Hän antaa tietyille omille ominaisuuksilleen minun kasvoni vaikka tietenkin kyse on unennäkijästä itsestään.

Minä en ole tietenkään ollut kenenkään unissa.
En ole missään.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Pari sanaa ei mistään

Aloittaa pitämäänsä luentoa ja seisoo luokan edessä. On juuri kirjoittamassa taululle kun tajuaa ettei mitään kirjoitettavaa ole. Paniikki.

Aikoo esitellä johtoryhmässä ideansa ja on jakanut kaikille paperinsa tajutessaan että powerpointissa ei ole mitään. Paperit ovat myös tyhjiä. Ideaa ei ole.

Ideaa ei voi edes tavoittaa kun sitä ei ollenkaan ole. Kolmas vaihtoehto on se, että ei edes mene luokkaan ja johtoryhmälle esittelee ylpeänä ei-mitään. Se on tässä. Sitä ei voi tavoittaa. Ei tarvitsekaan :)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Yhtä tyhjän kanssa

Millään ei ole mitään väliä. Ei tälläkään, mutta ero on nihilismiin se että koska Millään ei ole mitään väliä, kaikella on väliä, mutta millään ei erikseen, korotettuna, ole mitään väliä.Nihilismi niin kuin sen itse näen on kylmää, tarkoituksetonta, merkityksetöntä ja sanoinko jo kylmää :) Ranskalaista eksistentialismia...

Taivaalla lentävällä linnulla ei ole mitään väliä tai merkitystä, mutta se ei silti ole vailla merkitystä ja mieltä. Merkityksettömyys on mielessä, muttei Elämässä. Elämä on merkitystä täynnä ja sen tunteakseen on huomattava oman mielen merkityksettömyys... koska minulla ei ole väliä :D

Kirjoittamisesta: Ilman sinua en ole mitään. Olen kuin kauppias ilman asiakkaita. Asiakkaat tässä yhteydessä määrittävät tarjoiltavan tuotteen. En voi sanoa mitään jos kukaan ei kysy. En voi myydä mitään jos kukaan ei osta. Ei ole mitään julistettavaa, mutta jos kukaan ei kysy että onko jotain julistettavaa, en voi oikeastaan sanoa ei ole :)

lauantai 26. marraskuuta 2011

Sanomattakin selvää

Kyseltiin päivitysten perään, nimiä mainitsematta. En ole päivittänyt sitten maanantain. Ei ole ehtinyt ja ei ole oikeastaan mitään asiaa. Taaskaan. Eikä ole asiaa nytkään. Ehkä minun on tarkoitus olla hiljaa niin kuin puu tai sade. Siinä ei ole kielteistä eikä myönteistä. Vain puu/sade. Hiljaa. Eräässä mielessä on vaikeaa puhua siitä mistä ei ole olemassa sanaakaan tai siitä mihin sanat päättyvät tai mistä ei voi sanoa mitään.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Onnellisuuden oppitunti (osa 907)

Hengitän raskaasti, keho kavahtaa
olen enemmän kuin alasti
en pelkää jumalaa

lasken alas hyveeni
riisun päältäni moraalin
en tiedä onko näin parempi
aion kokea sen kuitenkin

olan kantanut päälläni jotain painavaa
tahdon tuntea luontoni
ihmisyyteni nujertaa

-Mokoma Nujerra ihminen

Vaikken matto ole ollutkaan niin aika varmuudella voin sanoa ettei matto yritä liikkua sijoiltaan. Se on just siinä mihin se laitetaan. Vuosi tolkulla. Sille on ihan sama tampataanko se vai ei. Sitä ei kiinnosta tuon taivaallista onko se reunasta rutussa vai ei. Matto on matto.

Toisin on monesti ihmisen laita. "Haluaisin olla Caesar" ...ja tapan itseni jos en se sitä saa/voi olla*, mutta minä olen vain Ismo. Jos siis Caesarin tilalle laitetaan onni/onnellisuus, mikään olennainen ei muutu, sillä edelleen haluan olla jotain, mitä en ole. Alkuasetuksiin on on laitettu ensi tilaksi onnellisuus. Onnesta voi vain astua pois... päin. Homman voi vain pilata, ja oikeastaan sitä ei voi edes pilata, sillä onnea ei saa pois päältä. Se voi näyttää kadonneen, mutta se ei ole koskaan todella poissa.

Henkinen tie on tämän tyytymättömyyden kuolemista/kuolettamista. Lakata haluamasta, sitä kuvitelmaa, jonka mukaan olisi onnellinen, jos saavuttaisi onnellisuuden tilan. Menikö aivosolu solmuun :) Juju ei kuitenkaan ole minkään tajuamisessa tai minkään nurkan takana. Mitään ei tarvitse saavuttaa. Onnestaan voi vain kävellä poispäin. Onnensa voi jättää vain taakseen. Paratiisista voi vain kävellä ulos kylmään ja pimeään.

Henkinen tie on sen seikan oivaltamista että Paratiisista ei voi päästä ulos. Onnea ei voi hylätä. Sitä ei voi jättää taakseen. Se ei jätä koskaan rauhaan. Oivallus on siinä että tämä tilanne näyttää ihan muulta.

Henkinen tie on seikan näkemistä että tiellä ei ole päätöstä. Se on ikuisesti auki ja kesken. Loppupäätelmää ei ole. Valmista pakettia ei ole.

*Jos mm. Caesar kuulostaa tutulta niin lue Kierkegaardin Kuolemansairaus

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Mokoma - Toista maata (akustinen)

Hilut ja kellukkeet

Yksilö ei halua herätä vaan hän haluaa noita hiluja ja kellukkeita, joilla kellua omassa tutussa... kivussa. Laastaria, laastaria!! Hoidetaan oireita muttei ei mennä juureen asti. Hoidetaan ja paijataan oireita jottei kosketa siihen todelliseen. Todellinen pysyy piilossa kun keskitytään kaikki oikein urakalla niihin oireisiin ja paijaillaan niitä. Hyssyn-syssyn.

Halutaan kokea elämä- turvallisen etäisyyden takaa. Elokuvat, näytelmät, kirjallisuus, runous, filosofia ja istutaan turvallisesti yleisön seassa kaukana oikeista tunteista. Koetaan simuloituja tunteita turvallisen etäisyyden takaa. Koetaan turvallisesti se miltä tuntuu menettää rakkaimpansa... lapsensa... objektiivisesti tarkkailijan paikalta. Kova juttu, kova juttu. Katsotaan televisiosta niitä jotka oikeasti ovat joutuneet kovaan paikkaa ja miten he ovat selvinneet onnettomuudesta, vakavasta taudista, lapsen kuolemasta... On kuitenki eri asia tuntea simuloituja tunteita kuin tuntea oikeasti se miltä tuntuu, kun ystävät jättävät, kun jää yksin, kun tietää lähtevänsä väärälle tielle, kun tietää että kulkee vain syvemmälle suohon, tietää hylkäävänsä itsensä, tietää sen miltä tuntuu kun tuntuu, olla arvoton, merkityksetön, tarpeeton. Ei-mitään.

Ps. Henkilökohtaisella saralla olen yrittänyt kaikkeni ja nyt voi lähteä sitten kaikki käsistä. Kaikki se mistä välitän. En avaa tätä kryptisyyttä nyt enempää, koska tämä ei ole semmoinen blogi.

lauantai 19. marraskuuta 2011

torstai 17. marraskuuta 2011

Oma työ... ja miten mitään ei saa mukaansa

Niin kuin Päkä laittoi: Tää on mun työ vaikkei sitä edes oikeastaan ole :D tai siis ei ole sitä kohdetta jota yritän kuvailla tai tuoda ilmi. Tästä ei oikeastaan voi maksaa mitään. Ei-mitään on ilmainen. Vituttaa ku ajattelis et ois kiva et ois vaik hyvä piirtämään ja vois sit sitä käyttää laskujen maksamiseen. Osittaain näen et just tää on sitä mitä kaikki hakee, mut et sitä ei oikeastaan voi hyödyntään yhtään mihinkään. Se ei maksa laskuja eikä osta tuotteita lapsille jne. Tietää sen mikä on kaiken takana mut siitä ei varsinaisesti ole mitään hyötyä. No okei. Ei ole mistään muustakaan :) Otetaan iso sieni ja pyyhditään taulu tyhjäks niin sinne ei jää mitään. Tämänpuoleisella menestyksellä ei ole yhtään mitään arvoa. Täältä ei saa mitään mukaansa :) Kaikki lopulta unohtuu.

vastausta ei ole
koska kysymystä ei ole
jos lähtee liikkeille
on liian pitkällä

tiistai 15. marraskuuta 2011

Postilaatikko on tyhjä

Olen miettinyt mitä tähän kirjoittaisin ja kirjoittaminen onnistuu oikein hyvin kun en mieti moisia :) Message ja viesti on se, ettei mitään viestiä tai messagea ole. Kyse ei ole ole tyhjästä ja merkityksettömyydestä vaikka siitäkin, mutta ei pelkästään siitä. Elämä ei ole nihilisteisen kylmä. Elämä voi olla kylmä ja hengetön, mutta se on elämää, eikä elämä ei ole pelkästää kylmä ja hengetön vaan lämmin ja hengittävä.

Jokainen sana on vain lisäystä siihen mikä on valmiina jo. Eikä yksikään sana ole turha.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Kaiken kadottava voima

Avasin roskiksen avaimillani. Osa avaimista raapi roskiksen kantta. Heitin roskasäkin. Astuin askeleen. Kuului ääni soraisella maalla. Haistoin pakkasen. Kuljin koirien kanssa. Katselin Bussin aikatauluja. Tanssit. Kynttilöitä. Vahva kahvi tuoksui. Hiljaista kadulla ja... hiljaista.

torstai 10. marraskuuta 2011

Mitä on siis ns. henkinen tie?

Oikeastaan mitenkään en voi päästä askeltakaan siitä pisteestä jossa jo olen. Matkaa ei ole ja mikään ei auta perille siihen jossa jo on. Mitä on siis ns. henkinen tie? 

Se on sen lopettamista mitä ei oikeastaan voi edes tapahtua. Se on sitä että lakkaa tekemästä sitä mitä ei edes voi tehdä. Otetaan joku joka pyrkii läpi seinän ja jokainen näkee että se on mahdotonta, mutta ongelma on kuin se joka pyrki psykiatrille kana kainalossa sanoen: "Veljelläni on ongelma. Hän luulee olevansa kana."* Seinän läpi pyrkijä yrittää seinän läpi, koska hän katsoo että seinän läpi pääseminen ratkaisee ratkaisee jotain, mutta kaikki näkevät ettei seinän läpi voi päästä. Henkinen tie on tämän yrittämisen lakkaamista. Ristiriitaisinta on oikeastaan se ettei oikeastaan mitään varsinaisesti tapahdu kun yksilö yrittää kaikkensa. Yritys tuntuu todelliselta, ja se tuntuu sitä todellisemmalta mitä enemmän hän ns. yrittää. Seinän läpi ei kuitenkaan voi päästä.

*Alan Watts Psykoterapiaa idästä ja lännestä

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kuinka avata portti joka on pidettävä kiinni?

Kävin siinä sairaalassa, jossa silloin olin n 3 vkoa.
Sama aula.
Ulkona oli kylmä.
Sama kahvila.
Samat ovet.

Töistä siis sinne junalla & bussilla. Sit kotiin, koirien käyttöä ja kirjan haku kirjastosta, kauppaan, syömään ja pojat skeittipuistoon, mut oikeastaan kiireiseltä ei oikein tuntunut, vaikka tekemistä oli paljon.

Pitäisi kai kirjoittaa jotain, mutta sanoma pakenee kirjoitettaessa.

tiistai 8. marraskuuta 2011

vaihtoehdoton

Voit olla vain se mitä olet. 
Mitään vaihtoehtoa ei ole. 
Vaihtoehtoa ei ylipäätään ole.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Ei kiveä

Ei ole kiveä jolle päätään laittaa.
Ei ole mitään mihinkä nojata.
Kaikki kaatuu ja sortuu ympäriltä.
...joten ei mitään hätää tai huolta :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Päivä kuoleman jälkeen

Kuolemani jälkeisenä päivänä valkeni selkeni etten voi ikuisesti nojata tarinaan aivoinfarktista. Se tulee unohtumaan minulta ja muilta. Se tulee menettämään merkityksensä ja katoamaan lopulta. Multahan siis puuttuu niskasta luunpala ja se mun otettava käytännössä huomioo. Mutta lopulta mihinkään ei tarvitse nojata, eikä oikeasti mihinkään voi nojata.

:)

perjantai 4. marraskuuta 2011

Kuolema silmästä silmään

Olen nähnyt kuoleman ja voin kertoa ettei se ole yhtään mitään. Mitään pelättävää ei ole koska sitä ei ole. Ei ole mitään mitä pelätä. Kuolema ei ole umpikuja, koska sitä ei ole. Ei ole mitään mihinkä mennä, ei ole mitään mitä tehdä. Aivan niin kuin tämä hetki. Ihan niinkuin tämä tässä. Tämä hetki. Jota ei ole missään.

Ps. Vuosipäivä on huomenna. Minulle toivottiin osuvasti onnea kun täytän vuoden. You know who. Kiitos.

torstai 3. marraskuuta 2011

Doors of Perception

Vein tytön kaverineen tanssiin ja tanssin aikana kävin kirjastossa sekä kävin lippupisteessä selvittelemässä lippusotkuja. Olis siinä luukulla. Myyjä soitti jollekin selvitellen, soitin puolisolle selvitellen. Ulko-ovi kävi takana. Koko ajan. Yhtäkkiä tuosta oven lonksahtamisesta ja puhalluksesta viileämpää ilmaa tuli yhtä olennaista kuin kaikesta muustakin. Muistin sairaalan. Äänet. Kalahtelu. Lonksahtelu. Mitään muuta ei ollut kuin nuo äänet. Aika oli pysähtynyt. Vain nuo äänet olivat olemassa. Oikeasti. Se mikä oli pään sisällä oli vain haihtuvaa usvaa. Kli-klonk. Todellisuus kalahteli. Muulla ei ole vittuakaan väliä. Päihin mahtuu kuvitelmia omasta tärkeästä elämästä, joka on niinkuin menossa johonkinKli-klonk.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Keskitytään nyt tähän hetkeen

...sanoi puheterapeutti viimeisellä sessiolla. Sanoja ei ollut tarkoitettu varsinaisesti minulle, ne liittyivät yhteen tarinaan, jota en ala tässä puimaan... Sanat kuitenkin jäivät soimaan päässäni...
keskitytään
nyt
tähän
hetkeen
 Ihan kuin edes vaihtoehtoa olisi olemassa. P.Terapeutti sanoi että ihan kuin olisin hyväksynyt tapahtuneen ja eräässä mielessä ympyrä oli hänestä sulkeutunut, eikä hän kauaksi osunutkaan. Poistuessani vastaan tuli fysioterapeutti joka opetti miestä kävelemään. Askel kerrallaan. Olin jotenkin liikuttunut. Moni terapeutti oli jo lähtenyt. Paikkoja laitettiin kiinni.

"...ihan kuin olisin hyväksynyt tapahtuneen ja ympyrä oli sulkeutunut..."