perjantai 14. lokakuuta 2011

Välinäytös muistelon tiellä kohti sitä ainutta hetkeä joka on

Olen nyt mökillä ja olen tämän kuun alun käynyt läpi aivoinfarktin alkuaikoja. Vuosipäivä lähestyy ja samalla tavalla infarkti on kohdannut yhtä julkisuuden henkilöä. Tapahtumia on muisteloiden kautta käynyt läpi samalla kuin on seurannut puolella korvalla sitä miten yksi perhe on muuttunut tragediaksi.

On kuitenki varmistunut koko ajan ja täysin se, että rajaa ei voi ylittää. Kuolema katkaisee kaiken. Mitään hätää ei ole ja kaikki katoaa. Tietämättömyys on lopulta käsissä. Vaikeneminen katkaisee huudon kuuluvuuden. Vastausta ei ole, koska kysymystä ei ole.

Ei kommentteja: