torstai 27. lokakuuta 2011

Uskonnollisuudesta

Kaivoin työhaalareittenni takataskua ja sieltä löytyi Kirkko&Kaupunki-lehden sekä joku vapaa-ajattelijoiden julkaisu joku olikohan se Uskomattomat (tms). Joku vuosi takaperin puoliso kysyi että olenko uskonnollinen. Olin kysymyksestä jotenkin typertynyt. Olimme tunteneet jo yli 10 vuotta ja jotenkin oletin että se näkyy jotenkin pinnalle päin. Tajusin kuitenkin hyvin nopeasti etten ollut uskonnollinen siinä merkityksessä kuin mitä hän tarkoitti. En tunnusta mitään uskoa. En harjoita mitään uskontoon liittyvää, Koen että uskonto on jotain mikä ei liity minuun... niinkuin ei mikään liity :) ja toisaalta katson ettei mitään muuta olekaan. Kaikki ja ei-mitään.

Olennaisesta on yritetty vääntää uskontoa, mutta se ei onnistu koskaan :) sillä elämä ei taivu mihinkään muottiin. Jokaisessa uskonnossa on niitä hyviä laitoja jotka koskettavat olennaista, mutta niissä on myös paljon sitä jolla vesitetään ja peitetään sitä mikä on täysin nähtävänä.

Mitään
tuonpuoleista
ei ole.

Eilen oli vika neuropsykologi, sain paperilla sen että voin ajaa autoa ja huomenna ajattelin mennä Helsingin Kirjamessuille... vaikken oikein mitään luekaan :)

6 kommenttia:

supermummo kirjoitti...

Musta taas usko ja uskonnollisuus ovat kaksi eri asiaa. Usko ilman ihmisen luomaa uskonnollisuutta on iloa, vapautta ja rakkautta. Kaikki mahdollinen ja "mahdoton" tulee uskon kautta mahdolliseksi ja läsnäolevaksi. Siinä saa olla, levätä ja iloita siitä, että on.
Tästä voisin kirjoittaa pitkästi, mutta en tämän luurin kautta :)

Päkä kirjoitti...

Eräs kuulemani tarina:

Piru ja hänen apulainen istuivat pilvellä ja katselivat kun mies käveli kadulla ja löysi jotain.
Piru oli huolissaan ja kehotti apulaista katsomaan mitä mies löysi.
Apulainen tuli takaisin ja sanoi: " Huolestuttava juttu sinun kannaltasi. Mies löysi TOTUUDEN.
Tähän piru vastasi ei hätää, ei hätää tehdään siitä uskonto.

Kuunkuiske kirjoitti...

Kuinka sellainen mitä ei ole voisi näkyä päälle? ;)

e kirjoitti...

supermummo: Niin ovat, mutta uskon tilalla voisin käyttää sanaa Armo, koska usko on kuitenkin jotain mitä minä, mutta Armo on jotain minusta riippumatonta.

Päkä: Aina kun joku ns. totuus organisoidaan hiipii siihen kuin sivuovesta inhimillisyys mukaan :) Organisointi kun useasti pyrkii poistamaan inhimillisen tekijän, mutta niin kauaun kuin ihmiset pyörittävät tätä juttuaan inhimillisyys ei ole kaukana :D

Kuunkuiske :)

supermummo kirjoitti...

No joo, tuosta ollaan kyllä yhtä mieltä. Armo on ihmisestä riippumatonta, mutta uskoa tarvitaan kuitenkin sen vastaanottamiseen. Ei voi vastaanottaa, jos ei usko että on mitään vastaanotettavaa :)

Leena Kärras kirjoitti...

Uskonnollisuus, uskominen... jotenkin kaikki sille saralle kuuluva kuuluu minun ajatuksissani sellaisen otsikon alle kuin henkisyys - sitä vain voi harjoittaa hyvin monella tavalla. Kuten vaikkapa sanoittamalla sanatonta..? Minun ajatteluni, hyvin ekumeenista..