lauantai 29. lokakuuta 2011

Se joku sinussa on

Kävin kirjamessuilla ja tiesin jo etukäteen kuinka jonkin puuttui, mutta kävin siellä kuitenkin. Näin pitkään kirjat tienä johonkin ja ne palvelivat oikein hyvin. Eivät kirjat sinällään, vaan se, kuinka niitä lukemalla saattaisi aueta itsessä jotain. Niiden mahti kuitenkin katosi, niiden voima kului pois ja ne tuntuivat lopulta kovin kuihtuneilta. Filosofisen aikakauslehden osastolla esittelijä yritti kaupata minulle Wittgensteinin päiväkirjoja. Miks mua kiinnostaisi et joku joskus on kirjoittanut jotain joka osoittaa että hänkin on tosiaan ihminen. Big news. En ostanut. Näin Kierkegaadin kääntäjän, mutta tämä ei säväyttänyt kuten aikoinaan teki ja jätin jopa haastattelun ns. kesken. Dunderfeltin haastattelun kuuntelin kokonaan, mutta vain jotta olisiko tässä ollut jotain. Ja eihän siinä.

Lopulta ostin kaksi sarjakuvaa. Vihreän Lyhdyn ja Ryhmä-X:n.

9 kommenttia:

tanja t. kirjoitti...

No niinpäs. Jospa oletkin jo täysoppinut ihmiseksi. Oppaiden aikahan on vain silloin kun etsii jotain, ja oppaiden tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomiksi.

tanja t. kirjoitti...

No niinpäs. Jospa oletkin jo täysoppinut ihmiseksi. Oppaiden aikahan on vain silloin kun etsii jotain, ja oppaiden tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomiksi.

Haneli kirjoitti...

Teoria on teoriaa, elämä on laiffia... jokainen hetki on uusi ja ainoa laatuaan, eikä niihin voi valmistautua mitenkään.. eikä väärää tapaa edes ole.

Ja hyi kamala, jos olisi "täysoppinut"... The more I see the less I know, the more I'd like to let it go, heeeeyyyooo!" :D

e kirjoitti...

tanja t: Oppaat käskivät pysyä missä on ja kehoittivat olemaan kuuntelematta oppaita.

Haneli: Mitä se olis et tulis valmiiks ja tapahtuuko niin joskus myöhemmin :)

Haneli kirjoitti...

Laiffi antaa uusia hetkiä, uusia tilanteita jatkuvasti eikä kysele, olenko tähän valmis.

Sillä mennään mitä milloinkin on :)

Anonyymi kirjoitti...

No mutta kiinnostaahan minuakin,mitä sinä kirjoitat!

Eihän kukaan lukisi mitään eli ei kenenkään toimittaisi mitään kirjoittaa jos kaikki ajattelisivat, että miksi minua kiinnostaisi jonkun toisen kokemukset tai tunteet!

Ja niin juuri:SILLÄ MENNÄÄN MITÄ MILLOINKIN ON:

Kun minä olin 16-vuotiaana pienen vauvan äiti, ei siinä vaiheessa enää kyselty, eikä ollut mitään tarvetta kysyä:"Oletko valmis?"
Se oli normaalia lapsiperheen elämää ihanine ja kamaline hetkineen jossa kysymykset olivat todellakin aivan toisenlaisia.
Eletään tässä hetkessä ja luetaan välillä muiden kirjoittamia kokemuksia. Vaikka kirjoja.
-SerpentiinaS-

e kirjoitti...

Haneli :)

SerpentiinaS: Eihän kukaan lukisi mitään eli ei kenenkään toimittaisi mitään kirjoittaa jos kaikki ajattelisivat, että miksi minua kiinnostaisi jonkun toisen kokemukset tai tunteet!

Jos jokainen olisi kiinnostunut siitä mitä hänen sisällään on hänellä ei olisi aikaa muiden tunteille. Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit mutta kyse oli omalta kohdiltani siitä että se miten merkittävänä aiemmin näin kirjat niin nyt tuo merkittävyys oli poissa. Enkä siis näe sitä huonona enkä hyvänä juttuna. Vähän niinkuin jotkin jutut eivätvain minua liikuta... Ja viikonalkua sinulle Serpis :)

Kuunkuiske kirjoitti...

Karman laki!

Näemme vain pienen osan kokonaisuudesta, joten siksi moni juttu voi tuntua epikseltä.

Haneli kirjoitti...

"--miten merkittävänä aiemmin näin kirjat niin nyt tuo merkittävyys oli poissa."
Ensin tarvitsee herättelyä rikkomaan vanhat kaavat, sisäistää uuden ideologian, ajatusmallin tai periaatteen, mutta kun aika on kypsä, oppiikin pois kaikista malleista eikä tarvitse auktoriteetteja?

Ensin odottaa toiselta (kirjalta, terapeutilta tai ihmissuhteilta) tukea ja jotain käänteentekevää ja mullistavaa, mutta turhautumisen kautta huomaa, ettei sitä saakaan ja löytää omat jalkansa (vaikkei mitään muuta koskaan ollutkaan kuin omat jalat). Ja ettei mitään muutosta edes tarvitse tapahtua.

Tai vähä niinku tää kommentointi: ei kai tässäkään voi mitään uutta ja mullistavaa tapahtua vaan tämä on vain mukavaa :)