perjantai 7. lokakuuta 2011

Poissaolevana läsnä

Kaikki alkoi tasaantumaan. Sängystä ei saanut nousta itse, vessaan piti pyytää lupa. Tunsi olevansa täysin muiden varassa. Ateria tuli letkun kautta. Verikoe aamuin. Katetri. Kommunikointi, yhtään monimutkaisempi, tapahtui kirjoittamalla. Nopeasti oppi aistimaan kun ei ollut puhe tiellä. Sitä alkoi pikku hiljaa enemmän ja enemmän oivaltamaan mitä oli tapahtunut. Niskassa oli niittejä leikkauksen jäljiltä. Suurinta huolta, muissa, aiheutti se, että trakea vuosi... siis verta. Sitä sidottiin ja paikkailtiin. Tunsin hoitajien välittämisen. Sitä vain tajusi, että sitä oli  tosiaan viikon ollut poissa. Muisti ne unen tapahtumat, mutta ikäänkuin ajassa oli aukko. Tapahtumat ennen, sitten pimeys, sitten herääminen, unet ja tässä olin. Huomasin joskus ajattelevani että miksi juuri minulle mutta tuo nimetön aukko tuntui vastaavan niin että sanat vain menettivät merkityksen, Sitä vain jäi hiljaa.

Ei kommentteja: