keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Mitä elämäsi oli ilman tuota ajatusta?

Niikuin Haneli jo heittikin  Entä, jos draaman kaari ja jännite vaan tipahtaa pois? Tarkoittaen että elämän ns. lopussa nähdään ns. turvasatama, ongelmien selviäminen yms ja sitä edeltävä on tietä tähän paratiisiin. Aasta beehen jne, mutta entäs jos koko matka katoaa. Katie Byronia lainaten Mitä elämäsi olisi ilman tuota ajatusta (tietä). Ns ego saadaan pysymään kasassa jatkuvalla polulla ja ego on tuo tie. Ilman tietä se on voimaton. Se ei ole totta alunperinkään, mutta se tuntuu vähemmän todelliselta kun, sillä ei ole mitään saavutettavaa tai menetettävää. 


Edellisessä tekstissä muuten tarkoituksena oli huomioida se, että elämä katsotaan johtavan rauhaisaan päätepisteeseen tai että joidenkin tapahtumien takana on rauhaisa päätepiste jonka jälkeen voi elää elämänsä loppuun asti, mutta että mitään satamaa ei ole. Mitään päätepistettä ei ole. Elämä halutaan rakentaa/kokea rauhaan vieväksi poluksi, mutta sillä että halutaan ei ole mitään väliä. 


Ps. Olen linkittänyt tuohon oikeaan laitaan sivun Aivoinfarkti jossa on kokonaisuudessaan tuo jo kirjoitettu aivoinfarktireissuni. Yksi Twitterystäväni sanoi miten henk.koht ja tungettelulta blogini tuntuu ja siis arvelisin noilta osin, muutenhan tää on tämmöistä hohhoijaa-ku-väsyttää-filosofointia, mutta tiedän sen. Osat blogista ovat emotionaalisesti hyvin ladattuja ja hyvin henkilökohtaisia. Henkilökohtaisesti sinun.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ELÄMÄ ON.

Elämä on kuin juna. Se kulkee eteenpäin välillä hiljentäen ja pysähdellen.
Kun sen kulku loppuu, olet perillä.
Joskus se pysähtyy ja luulet jo olevasi perillä mutta matka jatkuukin erilaisin kulkuneuvoin.
Asemien välit ovat erilaisia ,kuten myös asemat mutta matka jatkuu.
Välillä tunnet halua jäädä pois jollakin pysäkillä mutta jatkat matkaa koska tiedät,
ettet ole perillä vielä.
Sitten kun olet perillä, olet perillä.Piste.-SerpentiinaS-

e kirjoitti...

SerpentiinaS :) Perilläoleminen on matkallaolemista eikä niin että oikeastaan tarvitsisi päästä mihinkään vaan niinkuin vapaapudotus ilman pohjaa...

m kirjoitti...

Niin ... mä kyllä kerron kun saan sen luettua. :-) Sinähän et siis tungettele, vaan MINÄ joka tekstejäsi luen.... jos ja kun, sitten kun, uskallan. :-)

e kirjoitti...

Dear m. Et tungettele, koska minä olen itseni levittänyt kaikkien silmien alle. Ymmärrän kyllä tunteen että tungettelisi, mutta en pakota ketään katsomaan tähän suuntaan.

Enhän :)

Anonyymi kirjoitti...

Matkassa on alku ja loppu. Muuten siinä ei ole järkeä. Mitä matkaan sisältyy, sen määrität sinä. Hyvä on, sillä mitä halutaan ei ole merkitystä siinä mielessä että joihinkin asioihin et voi vaikuttaa. Mutta halulla on merkitystä matkan jatkumisen kannalta niissä olosuhteissa joissa olet. Jos ei ole halua,loppumatkalla ei ole mitään merkitystä. Matka on tärkeintä, ei päämäärä mutta loppukin on oltava. En jaksaisi olla matkalla joka ei koskaan lopu.-SerpentiinaS-

e kirjoitti...

SerpentiinaS: Tämä hetki ei lopu. Koskaan. Katso vaikka. Okei. Kaikki muuttuu koko ajan, mutta kaikki mitä muuttuu, muuttuu nyt ja tässä. Jos seisoo mökillä järven rannassa auringon laskiessa ja on täysin hiljaista, niin tuo hetki ei koskaan katoa. En sano etteikö tulisi syksy talvi yms vaan sanon pointin jonka voi kuulla tai olla kuulematta :D

Päkä kirjoitti...

Matka on SEPITTÄMÄNI tarina minusta, oletetuista tapahtumista ja ihmisistä, joista kaikista (eli tarinastani) pidän kiinni kynsin ja hampain, koska uskon että se on totta. heh heh

*itKuPiLLi* kirjoitti...

Mä itse pitkään näin jotenkin itseni pimeässä tunnelissa ja odotin näkeväni valoa tunnelin päässä, eli tulevaisuudessa.

Siellähän se pysyi, tulevaisuudessa.

Kyllä se vaan niin on, vaikka kliseeltä jo kuullostaakin, että mitään matkaa ei ole. Kun sen huomaa, niin on perillä ja tietysti siihen sisältyy myös sen huomaaminen, että siihen pisteeseen ei ole tultu, vaan siinä on koko ajan oltu.

Haneli kirjoitti...

Jaa, taasko se Byronin Katja on lainannu mua :D

Hmm, tuntuu että ennen (jatkumo :D) pakenin todellisuutta ajatuskuvioihin, tarinoihin ja analysointiin, nyt pakenen ajatuskuvioita todellisuuteen :D ..tai oikeastaan ajatukset näyttäytyy vain ajatuksina, joilla on yhtä paljon voimaa kuin lehtien havinalla tai kärpästen surinalla... kokeile vaikka siirtää esine ajatuksen voimalla, yhtä paljon ajatus voi vaikuttaa minuun ellen valitse toimia sen mukaan :)

Surisi Hanelin päässä :)

e kirjoitti...

Itkupilli :D Vapaus ei odota jonkin tehtävän takana, saavutettavissa, vaan se on jo tässä. Älköön kukaan enää etsikö avaimia niihin kahleisiin jotka ovat auki.

Haneli: Sur :)

Haneli kirjoitti...

...tai oikeastaan, mitä sitten vaikka ottaisinkin ajatukseni todesta, mitä sitten, vaikka ottaisinkin elämän henkilökohtaisesti? :D Aivan sama :D

m kirjoitti...

Jeps. Mä olen helpottunut. Kiitos taas Esa! :-)

e kirjoitti...

:)

A-L kirjoitti...

Lukiessani tekstejäsi tavoitin luonnonkansojen ikuisen ajatuksen elämän ympyrästä, se ei ala mistään, se ei lopu mihinkään, se on.

e kirjoitti...

Oikeassa olivat.