maanantai 24. lokakuuta 2011

Kuoleman jälkeen

- Mistäs sen tietää, että elämä on ohi kun kuolee? kysyi tuttu Twitterissä.
- Ei mistään :) vastasin ensin.
- Mistäs sen tietää, että nukahtaa? vastasin koiranlenkin jälkeen.

Kuoleman jälkeisestä en voi sanoa yhtään mitään muuta varmaa kuin että olen aika varma siitä etten todellakaan tiedä. Tiedän missä tietämykseni raja kulkee. Hereilläolemisen ja unen välinen raja. Olen aika varma että nukahdin viime yönä, mutta mitään tarkkaa rajaa en voi sanoa. En voi kuitenkaan nukahdettuani sanoa että nyt nukahdin, koska.. no... minua ei oikeastaan ole. Eilä kysymystä eikä ongelmaa, eikä... no... mitään. Kysymyksellä ei ole enään merkitystä :)

Kohta nukkumaan, hyvää alkavaa viikkoa kullannuput :D

2 kommenttia:

A-L kirjoitti...

Olen ollut hyvän ystäväni, naapurini sekä äitini vierellä, kun he ovat viimeisen henkäyksensä vetäneet. Silittänyt poskesta, pitänyt kädestä. Ulkopuolinen ,
vaikka kuinkakin läheinen, kokee ja näkee hetken toisin, kun hän, joka lähtee. Näin ajattelisin. Mutta, onko olevalla ja tuonpuoleisella selvää rajaa?
Mielenkiintoista elämää, tahtoisin elää niin, että tunnen eläväni omaa elämääni.
Siihen kuuluu sekin, että uskaltaa avata sydämensä tuntemaan.

Levollista ja virkistävää unen aikaa!

e kirjoitti...

:)