maanantai 10. lokakuuta 2011

Kohtaaminen keskellä yötä

Saatuani ääneni takaisin minut siirrettiin takaisin sille osastolle jossa olin ollut kovin sekaisin ja josta oli yrittänyt paeta. Tuntui kuin joutuisin suoraan surman suuhun. Samassa huoneessa oli vanhempi herra jonka kuulo oli aika huono. Kuulin hänen puhelunsa, kun hän puhui käytävällä. Hän katsoi uutiset VOL 87 kun ne kuullakseen tarvitsi vain VOL 22. "Söin" osastolla vielä kerran letkun kautta sinä iltana. Nukahdin.

Yöllä heräsin kun kun juuri se eka hoitaja toi vanhan herran huoneeseen. Olin nukkuvinani. Aikani panikoin kuoressani ja nukahdin taas. Heräsin. Juuri se hoitaja oli sänkyni vieressä. Oli napapiikin aika. Pyysin häneltä välittömästi anteeksi ja sanoin kyyneleet silmissä etten koskaan tee mitään vastaavaa. Hän kuunteli vuodatustani ja sanoi ettei haittaa. Tuo vieruskaveri oli riehunut kun hän oli ekaa kertaa herännyt ja hoitaja sanoi kovasti pelänneensä että rikon itseni kun olen ylipäätään lähtenyt vaeltelemaan. Puhuimme aivan hetken, mutta olin sen jälkeen todella helpottunut. Kävin nukkumaan todella rauhallisin mielin. Maailman rauhallisin paikka oli juuri siinä sängyssä. Nukahdin.

Ps. Sen toisen hoitajan näin seuraavana päivänä ja hänen kohtaamisensa oli jo paljon helpompaa.

5 kommenttia:

Päkä kirjoitti...

Entä jos kaikkea tapahtunutta tarkastelee vailla itseä? Mitä löytyy? Kumpi on enemmän totta?

e kirjoitti...

Nämä ovat tietenkin tarinoita, joilla ei ole pohjaa, vaikka ne ovat tietenkin totta. Kyse on kuitenkin itselle prosessista jolla saa nurkat puhtaaksi...

Päkä kirjoitti...

Kunhan vaan ei itse eikä kukaan muukaan usko, että tarina on ainoa totuus! On aika helpottavaa huomata, että tarinan takana on jotain pysyvämpää - tämä havainto
siivoo nurkat aika tehokkaasti.

Jos taas uskomme tarinaamme - eksymme maailmaan. Ja se sattuu kaikkia.

e kirjoitti...

Tarinan voi kertoa kun tajuaa ettei minulla ja tarinalla ole mitään tekemistä keskenään.

Päkä kirjoitti...

jee :)