keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Katkelmia

Edellisen jälkeen: Näin unta... tai oikeastaan kävin läpi kaiken tapahtuneen, jonka muistin ja kävin sen läpi käänteisessä järjestyksessä. En tiedä oliko tuo varsinaisesti unta koska koin tarkkaan mitä tapahtui.

Näin tuttuja sängyn vieressä. Yhtä kättelin ja muistan hänen kätensä. Vanhempani. Sängyn vieressä. Pätkiä. Hereillä. Puolison ääni. Katso ketä sua tuli katsomaan. Katkonaista, katkonaista. Pari pidempää pätkää. Minua kuskattiin johonkin jostain. Ulkokautta. Kylmää ilmaa. Lääkäri puhui ja teki testejä. Hoitajat esittäytyivät. Paikka oli hyvä ja filmi poikki.

Pisin pätkä oli kun makasin isommassa tarkkailuhuoneessa.Yksin. Joku heräsi kesken kaiken vaikka hänen olisi pitänyt jatkaa ns. uniaan. Häneltä tivattiin mitä hän oli ottanut. Useasti ja hän huusi. Kovaa. Mieletöntä huutoa. Kuin aikuinen jokeltava vauva. Olo oli huono. Ei kivulias. Huusin. Kukaan ei tullut. Yksin. Huusin taas. Joku kävi ja sanoi että tulee kohta. Liian kauan. Olo oli huono. Kaipasin puolisoni mielettömästi. Halusin hänet siihen viereen. Niin yksin. Auttakaa. Auttakaa. Oksensin. Hoitaja tuli siivoamaan. Puolisoni tuli. Oli sanottu että on oven takana. Pidin kädestä kiinni. Turva. Ainoa turva. Niin hukassa.

Koko uni tuli ryöppynä. Yhteen potköön. Ei mainostaukoja. Kuin keltasen ja karkean linssin läpi. Ikäänkuin unessa muistin kaiken mitä oli tapahtunut.

Heräsin.

Ulkona satoi vettä.
Olin yksin
vieraassa huoneessa.
Täysin vieraassa.

3 kommenttia:

hanne virtauksesta kirjoitti...

kävin täällä.

Kuunkuiske kirjoitti...

Minäkin kävin ja olen iloinen, että nyt on nyt.

e kirjoitti...

jeh.