lauantai 8. lokakuuta 2011

Katkelmia muistojanalta

Muutama harjoittelija vei minut röntgeniin. Tuntui hassulta olla se vahvin kaikista vaikka toiset ikäänkuin veivät joukkoa. Me mennään vain röntgeniin, ei tää ole oikeasti iso juttu. Minut kuvattiin ja katsottiin että löytyisikö syytä vuotavaan trakeaan. Ei löytynyt.

Muistan kun sain iltalääkkeet. Vahvat. Sanottiin että saattaisi alkaa väsyttämään. Nukahdin. Heräsin. Kellon näytti kymmentä. Ajattelin että aika kumma kun eivät olleet aikaisemmin herättäneet. Pikkuhiljaa selvisi että se oli illalla kymmenen.

Keskustelin hoitajan kanssa kunka hänen autonsa ei lähtenyt käyntiin.
Apua kuitenkin saapui. Yhtään sanaa en sanonut, koska en voinut puhua.

Mennessäni ekan kerran suihkuun,
olo oli kovin heikko. Vähän pyörrytti.

Ulkona satoi lunta.

Samassa huoneessa oli useita muita. Yhtä miestä jota en koskaan nähnyt, käskettiin leikkamaan ateriansa pienempiin paloihin. Näin yhden julkkiksen joka oli tullut katsomaan sukulaistaan. Isä, äiti. En tiedä.

Minun tuli haastatteli joukko nuoria kandeja. Puolisoni oli siinä kanssa. Yksi kandi alkoi voimaan todella pahoin ja hänet vietiinkin akvaarioon rauhoittumaan.

2 kommenttia:

Huhtikuunnoita kirjoitti...

täällä, luettu, ymmärretty, rankkaa....

e kirjoitti...

H-noita :) Nyt hymyilyttää.