sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kaikki tiet vievät sydämeen

Edellisessä kirjoituksessa painotin sitä miten jokaisen on itse suojeltava omaa sydäntään ja ohitin sen olennaisen eli kuinka jokaisen on avauduttava elämälle, päästettävä elämä sydämeensä, annettava asioiden liikuttaa, koska elämä pääsee sydämmeen, elämä liikuttaa.

Analogia omasta huoneesta toimii. Se mitä huoneessa on, on arvokasta, omaa itselle ja tuota arvokasta on suojeltava itse. Kukaan muu ei sitä tee. Kukaan muu ei välttämättä välitä, eikä tarvitsekaan sillä se on arvokasta vain itselle. Jos joku ei kohtele itselle tärkeitä hyvin niin hänet on ajettava ulos ovesta kuin häirikkö. Leikkiköön pihalla kun ei osaa arvostaa sitä mikä itselle on tärkeää.

Toinen esimerkki on se että suojelee tuota tärkeintä kaikelta. Ei päästä ketään sisään, koska pelkää että toiset eivät arvosta tai että sattuu. Mutta siitä huolimatta sattuu, siitä huolimatta toiset eivät arvosta ja elämä tulee sisään tuohon huoneeseen toista reittiä, sillä takaseinää ei ole. Elämä myllertää kaiken ja mitä enemmän seisoo oven edessä vartiossa sitä enemmän elämä tulee ja pistää kaiken uusiksi. Täysi puolustus ei auta. Täysi sulkeutuminen satuttaa vain lisää. Sulkeutumalla voi sulkeutua vain muilta, jotka voisivat siis jakaa sitä pahaa oloa mitä elämässä oleminen aina silloin tällöin tuo.

Kolmas esimerkki on se että pitää ovensa avoimena ja antaa toisten tulla ja mennä. Jos he kohtelevat omia kalleuksia hyvin,  antaa heidän olla, mutta portsarina viskaa heti pihalle sen, joka alkaa vähääkään morkkaamaan/arvostelemaan sitä minkä arvokkaaksi itselleen kokee.

Neljäs esimerkki. On vain yksi huone. Jokainen viimeiseen asti huolehtii omasta ovestaan ettei tajua että huoneen keskellä on vain yksi sydän. Meillä kaikilla on sama sydän. Haluamme sitä tai emme. Se miksi kirjoitukseni saattaa koskettaa johtuu siitä, että kirjoitan omalla sydämmelläni, sillä joka meillä kaikilla on. Tiedän mitä Rakkaus on, sillä sinä tiedät mitä se on. #love

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olet antanut sanasi paperille
-kaikkien raiskata.

Tuhlausta ei ole antaa omastaan
vaan pitää itsellään.

Sinä annat
toivottavasti saatkin.
-SerpentiinaS-

e kirjoitti...

Antaminen on saamista.
Se on samanaikaista.

Avoimuus on sitä että ei ole tiellä. Kyse ei ole passiivisuudesta muttei aktiivisuudesta vaan molemmista...

A-L kirjoitti...

Kiitos,
että kirjoitat sanoja,
jotka voisivat olla omiani.

Olet kokenut enemmän,
rohkenet enemmän.

Lämmöllä.

Anonyymi kirjoitti...

Juuri niin; kun antaa niin itsekin saa!
Tahdoin vaan kiittää anteliaisuudesta.
Sinä osaat.
-SerpentiinaS-

Haneli kirjoitti...

En jaksanut illalla kommentoida edelliseen, mutta kirjoititkin heti samasta :D Eli tasapainosta kiinni/auki olemisessa.

Voi rakentaa muurin, jota valo ei läpäise kumpaankaan suuntaan.

Voi repiä täysin auki ja antaa kaiken muiden tallottavaksi ja hyväksikäytettäväksi, sillä kaikkia kiinnostaa kuitenkin ensisijaisesti Oma etu. Omaa etua on puolustettava ite.

Tai voi olla heiluriovi, jonka läpi kaikki virtaa..

..ja oikeastaan, vaikka onkin kokemusta tallotuksi tulemisesta, niin silti ytimeen ei yllä mikään, se on aina ollutkin suojassa ja rauhassa, en voi tärvellä sitä edes itse. Aah :)

e kirjoitti...

A-L&SerpentiinaS: En voi omia sitä mikä ei ole minun ollutkaan :)

Haneli: Ainoa mitä voi suojella on sitä muuria jonka on rakentanut itsensä ja rakkauden väliin :D

Päkä kirjoitti...

Kiitos jakamisestasi yhteisestä sydämestä. Kirjoitat asioista, jotka koskettaa.

Voimmeko tulla satutetuiksi, jos emme pidä kiinni jostakin asenteesta, arvoista tai ajatuksesta?

Niin kuin sanoit avoimuus on sitä ettei ole (itse) tiellä. Mikä silloin voi mennä rikki? Voidaanko meitä oikeasti satuttaa? Ei silti- kyllä välillä siltä tuntuu. Ennen kun taas oivaltaa palata ytimeen.

e kirjoitti...

Itse ei ole tiellä (koska sitä ei ole) kaikelle sille kivulle mitä tiellään kohtaa. Itse kasvatetaan muuriksi torjumaan tuota kipua jota ei voi torjua.