maanantai 31. lokakuuta 2011

The Fifth of November

Vuosipäivä lähestyy.
5. marraskuuta.
klo 1820

...Ja niinkuin toisaalla (FB, G+) laitoin niin ei yksi päivä kuitenkaan saa mitään ylimääräistä arvoa.
Osittain tuntuu, että on vain saanut lisäaikaa joka saattaa päättyä milloinka vain... ja kaikki ovat lisäajalla. Keskiviikkona viimeinen puheterapia.

Remember remember the fifth of November
Gunpowder, treason and plot.
I know of no reason why gunpowder, treason
Should ever be forgot…

2 kommenttia:

A-L kirjoitti...

Olemme kummallisia, me ihmiset, minä aion olla erityisen iloinen vuosipäivästäsi. Samoin aion iloita naapurini edistymisestä.
En ehkä ilmaisisi lisäaikana, vaan lahja-aikana, aikaamme/nne.

Marraskuun sumuinen, sateinen päivä, monien asioiden päivä.
Tänään opetin oppilaille, ettei kaikkien tarinoiden tarvitse päättyä onnellisesti.
Teinkö pahoin, halusin kokeilla, millaisia tarinoita saan luettavakseni, ilman pakotusta onnelliseen loppuun.
Eräs oppilaista sanoi: Miten sen nyt ajattelee.

Ajattelen nyt näin.

Anonyymi kirjoitti...

Kun oma ruumis pettää,vie aikaa ennenkuin siihen oppii luottamaan uudelleen.

"On vaikeaa kun itseen ei ole luottamista. Tarkkailee,miltä tuntuu tai sitä mitä ei tunnu.
Puutuuko käsi, puhunko selkeästi. Tuntuuko minusta oudolta. Onko koti siisti, jos vaikka ambulanssi-ihmiset tulevat yöllä hakemaan minua." -jotenkin noin sanoi läheinen nuori ihminen,pienen lapsen äiti.

"Sitä on vaikea hyväksyä. Ei tiedä, miten asiaan tulisi suhtautua.
Kun oma, tuttu ja aina terveenä ollut ruumis pettää.Tapahtuu jotain, mille ei mahda mitään ja mitä ei voi käsittää.
Mutta lupaan, että ELÄN niin kauan kunnes kuolen", sanoi toinen läheisistäni.

Ja ensimmäinen tulee raskaaksi ja saa vauvan ajallaan.

Toinen menee pelaamaan lentopalloa ja metsätöihin ja matkoille.

Luottamus itseen palaa, pikkuhiljaa, päivä kerrallaan
Ja syntyy kiitollisuus.
Havaitsee valtavan elämänhalun.
Oppii elämään itsensä kanssa.
Jatkaa elämää. Arvokasta.
-SerpentiinaS-