keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kiertoteistä

Omaa itseään ei pääse minkään henkisen pelleilyn taakse piiloon. Mikään henkinen naamari ei auta. Itseään ei voi välttää. Kiertotietä ei ole. Jalkaa ei voi laittaa oven väliin. Se mitä olen on jotain minkä läpi on kuljettava. Kiemurtelu ei auta. Mikään ei auta.

Henkisyydessä on sama kuin muussakin eli liioittelu on aivan liikaa ja vähättely on tosiasioiden kieltämistä. Herkästi halutaan työntää ongelma henkiselle alueelle vaikka ongelma koetaan lopulta mualla kuin henkisyydessä. "Haluan ongelman jonka voin ratkaista henkisesti" Ettei se vain koske minua.

Olin ekaa päivää töissä ja löysin haalareiden taskusta tekstinpätkän jonka olen kirjoittanut ennen infarktia. Olisin kirjoittanut sen tähän, jos en olisi sitä kadottanut. Eihän siinä mitään suuria paljastuksia ollut, mutta sillä olisi ollut samaa merkitystä kuin tällä tekstillä jonka viimeiseksi kirjoitin ennen you-know-what.

4 kommenttia:

Päkä kirjoitti...

Totuus, joka näistä muutaman päivän kirjoituksista on noussut nähtäväkseni on kuin märkä rätti, joka läsähtää vasten kasvoja. Osa minusta tietää, että tämä kaikki on totta. Elämä on hyvää nyt. Mikään ei voi eikä tarvitse olla toisin. Elämän arvo, pyhyys ja kauneus on kaikenaikaa olemassa. Miksi luulemme sen olevan muualla.

Mieli taas haluaa säilyttää pakoreitin ja uskottelee, että jossain muualla tai jotenkin muuten kaikki voisi olla toisin??
Mieli on jopa yrittänyt uskotelle, että minulla on muuta "parempaa" tekemistä, etten ehtisi tätä asiaa nähdä.

Anonyymi kirjoitti...

Elämän arvo on umpikujassa seisovalle sokealle katsojalle käsittämätön käsite. Väistämätön tapahtuu, vapaus on illuusio. Katsoja on milloin missäkin tunnetilassa, turhuuden turuilla. Joskus luullen jotakin näkevänsä ja kokevansa.

Tiuku

Heli kirjoitti...

:) Olet selvinnyt paljosta. Hienoa!

Minua kosketti tämä teksti ja edellinen teksti, johon viittasit.

Käyn itsekin läpi nyt suurta mullistusta. Tuntuu, että en ymmärrä mitään. Ja törmäsin juuri tuohon, että kaikkea ei voi paeta henkisyyteen, tai siis, että se ei ole pakokeino, vaan totuus elämän takana ja elämä on henkinen harjoitus.

Nyt sitten joka päivästä koetan ottaa sen, mitä saan. Ja olla kiitollinen ja kuitenkin aktiivinen, koska aiemmin en ihan ollut. :)

e kirjoitti...

Päkä: Hyvää märkää rättiä :D

Tiuku: ...ja onneks ei näe mitään :D Sitä niinko sokena tuijottaa ja luulee näkevänsä mutta näkee vain omat kuvitelmansa :)

Heli: Oikeastaan jokaista päivää ei ole. Tai missä se niinkuin on :) On vain nämä näppäimet ja niiden painelu jonkinlaisessa järjestyksessä. Seuraava hetki ei ole vain tuntematon. Sitä ei oikeasti ole. Tästä hetkestä ei tarvitse tuoda esiin mitään mitä tässä hetkessä jo ilmenekin. Valmiina. Zip.